Suomessa ei ole vähään aikaan jouduttu kuvaamaan hallituksen toimia sanalla velkaelvytys. Nyt talouden uhkat ovat sitä luokkaa, että vauhtia on pidettävä yllä myös laina-raharuiskein.
Ennusteita vuoden 2009 talouskehityksestä on tarkistettu Suomessa ja maailmalla alaspäin kiihtyvään tahtiin. Liuku on ollut niin vauhdikas, että valtion ensi vuotta koskeva budjettiesitys vanheni käsiin parissa kuukaudessa. Hallituksella ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin tehdä muuttuneen todellisuuden vaatimat päätökset. Valtio yrittää ensi vuonna jarruttaa alamäkeä pumppaamalla talouteen runsaan kahden miljardin euron verran velkarahaa.
Samalla useamman vuoden ajan pudonneeseen valtion velkakäyrään tulee hypähdys ylöspäin. Sen lisävelan ja velan koron maksu on edessä tuonnempana, ja ne summat kootaan veronmaksajilta. Silti hallitus toimi nyt niin kuin sen pitää toimia. Kun koti- ja vientimarkkinoiden veto hiipuu, hallituksen kuuluu ottaa käyttöön ne keinot, joita sillä on: on virkistettävä kysyntää ja tuettava vientiä.
Hallitus esitteli tiistaina ensi vuoden talousarvion "täydennyksen" korostuneen rauhoittavasti esiintyen. Paniikkitunnelmia ei ole syytä lietsoakaan, koska valtiontalouden tila on vankka, eurooppalaisessa vertailussa suorastaan erinomainen.
Hallitus ei pidä taantumaakaan välittömänä uhkana. Tämä näkemys on kuitenkin virallista optimismia. Jos rakentaminenkin todella hiipuu niin nopeasti kuin Valtion teknillinen tutkimuskeskus VTT on ennakoinut eli kymmenen prosenttia, miinuskasvua on enää vaikea välttää. Uudisrakentamisesta uhkaa pyyhkiytyä jopa 30 000 työpaikkaa.
Rakentamista hallitus pyrkii nyt vauhdittamaan kymmenien miljoonien eurojen suorilla tuilla ja esimerkiksi nostamalla reippaasti sosiaalisen asuntotuotannon lainavaltuutusta. Uhkaavan taantuman harvoihin myönteisiin seurauksiin kuuluu se, että homekoulujen korjauksiin saadaan vauhtia, jota hyvänä aikana jouduttiin vain toivomaan. Kun juuri kouluhankkeisiin osallistuvat myös kunnat, rakennusalaa elvytetään toisestakin suunnasta.
Suurimmat odotukset hallitus on kuitenkin kohdistanut omiin kansalaisiin. Veronmaksajien käytössä olevien reaalitulojen lasketaan ensi vuonna nousevan veronalennusten ja palkankorostusten ansiosta neljä prosenttia. Sillä ostovoiman kasvulla voi saada paljon hyvää aikaan, jos kansa ei rupea uhkien edessä jarruttelemaan.
Tässä suomalaiskuluttajat eivät onneksi kuulu maanosan säikyimpiin. Esimerkiksi vuosituhannen alun vientivaikeuksien aikana tavalliset kansalaiset uskalsivat käyttää rahaa, mikä piti yllä talouskasvua ja työllisyyttä.
Kotimarkkinaelvytyksestä huolimatta tarpeen on myös tukea vientiä 1,2 miljardin euron rahoituspaketilla. Vientitakuiden enimmäismäärän nosto kymmeneen miljardiin euroon valaa toivottavasti sekin luottamusta yrityksiin. Kun maailmantalous hyytyy nopeasti, on mahdollista, että valtion maksettavaksi vielä tulee viennistä koituvia tappioita. Silti on viisaampaa taata kuin jättää vientiyritykset oman onnensa nojaan.
Osana suhdannepoliittisia ratkaisuja hallitus tuli tehneeksi myös rukkauksen alkoholipolitiikkaan. Viinaveron kymmenen prosentin korotuksen seurauksia on tosin vaikea arvioita. Suuria ne tuskin ovat. Pahimmassa tapauksessa viinan tuonnin kasvu syö koko toivotun hyödyn. Jos toisaalta veronkorotus hillitsee kulutusta, pienevät myös alkoholista johtuvat, yhteiskunnalle kalliit haitat.