Nopea velkaantuminen päättyy yleensä jonkinlaiseen kriisiin. Toipuminen pankki- ja velkakriisin syventämästä taantumasta kestää yleensä pitkään. Nämä kaksi ovat niitä historian opetuksia, joista on hyvin vähän poikkeuksia.
Velkaantuminen sinänsä on luonnollista ja taloudellisen kasvun kannalta välttämätöntä. Asunnon hankkiminen siirtyisi turhan myöhäiseksi, jos sen hankkimiseksi tarvittavat varat pitäisi etukäteen säästää. Samoin monet investoinnit jäisivät tekemättä, jos ne pitäisi aina kattaa tulorahoituksella.
Nopea velkaantuminen on eri asia. Se alkaa ennen pitkää kasata ongelmia.
Omaisuushintojen noustessa entisen suuruisella lisävelalla ei enää saakaan aiempaa enemmän neliöitä tai aiempaa parempaa sijaintia. Yrityksille taas lisävelalla rahoitettujen investointien tuotto jää laskettua alhaisemmaksi, kun muutkin saman alan yritykset ovat käyttäneet velkarahaa toimintansa laajentamiseen. Jos velkaraha on halpaa ja saatavuus hyvä, sitä yleensä käytetään holtittomasti.
Toipuminen pankki- ja velkakriisistä on hidasta sen takia, että velkaantumisen purkaminen vie aikaa. Sopeutumisen aikana kulutetaan ja investoidaan vähemmän kuin muuten tapahtuisi, mikä pitää kasvun kivulloisena.
Esimerkkejä ei tarvitse hakea kaukaa. Meillä on omat karvaat kokemuksemme 1980-luvun lopun huumasta ja 1990-luvun alun pankkikriisistä. Viime vuosien aikana olemme seuranneet samanlaista draamaa ensin Yhdysvalloissa ja sittemmin Euroopan kriisimaissa. Onko nyt Kiinan vuoro?
Ennen vuotta 2008 Kiinan kotimainen velkaantuminen ei ollut kansainvälisesti vertailtuna erityisen korkea. Kiina on myös koko ajan ollut turvallisessa asemassa sen vuoksi, että sillä ei ole ollut ulkomaista velkaa. Päinvastoin, Kiina on yksi suurimpia sijoittajia Yhdysvaltain rahoitusmarkkinoilla.
Vuoden 2008 jälkeen Kiinan kotimainen velkaantuminen on kuitenkin kasvanut hyvin nopeasti. Se on viidessä vuodessa liki kaksinkertaistunut. Pankkilainojen ja muiden luottojen määrä suhteessa bruttokansantuotteeseen lähentelee jo 200 prosenttia. Velkaantumisaste nousee edelleen. Suurin osa velkamäärän kasvusta on tapahtunut perinteisen pankkijärjestelmän ulkopuolella, niin sanotussa varjopankkijärjestelmässä.
Merkittävä piirre Kiinan nopeassa velkaantumisessa on paikallishallintojen vastuulla olevan velan kasvu. Laki kieltää paikallishallintoelimiltä, kuten kaupungeilta suoran luotonoton.
Sääntöä on kuitenkin kierretty massiivisesti perustamalla erillisiä rahoitusyhtiöitä, jotka ovat paikallishallinnon omistuksessa ja hallinnassa. Nämä ottavat lainaa omiin nimiinsä markkinoilta ja rahoittavat paikallisia infrastruktuurikohteita ja muita projekteja. Paljon velkarahaa on käytetty myös huippuylellisten julkisten toimitilarakennusten pystyttämiseen.
Ongelmana tässä on se, että rahoitetut kohteet tuottavat varsinkin alkuvuosina huonosti tai ei lainkaan. Velkojen korkojen ja kuoletusten maksamiseksi yritykset ja kaupunkien hallinnassa olevat rahoitusyhtiöt joutuvat ottamaan uutta velkaa.
Toinen nopeasti velkaantunut ala on teollisuus. Rakentamista lähellä olevat toimialat (alumiini, teräs ja sementti) ovat investoineet massiivisesti siten, että aloille on syntynyt hitaasti sulava liikakapasiteetti. Myös aurinkopaneelien valmistukseen on investoitu liikaa.
Nopean velkaantumisen ansiosta Kiinan talouskasvu pysyi nopeana myös kansainvälisen taantumana aikana vuonna 2009. Tässä mielessä Kiinan elvytyspolitiikka oli onnistunutta. Kiina antaa kuitenkin myös esimerkin siitä, että velkaelvytyksellä on hintalappu.
Kertynyt velkataakka ja sen sulattaminen hidastaa kasvua tulevina vuosina. Velkaantumisen tehokkuus on jo heikentynyt. Se näkyy siinä, että viime vuonna nimellinen bruttokansantuotteen kasvu jäi noin 10 prosenttiin, kun luottokanta kasvoi kaksi kertaa nopeammin.
Kiinan pyrkimyksenä on muuttaa kasvustrategiaansa siirtämällä painopistettä yksityiseen kulutukseen investointien ja viennin kustannuksella. Tämä edellyttäisi korkeampia reaalikorkoja ja vahvempaa valuuttaa. Perityn velkataakan hoitaminen kuitenkin tekee tällaisen suunnanmuutoksen hankalaksi. Velanhoito vaikeutuisi, jos reaalikorko nousisi.
Koska velalla rahoitettujen kohteiden tuotot eivät monessa tapauksessa riitä velkojen hoitamiseen, järjestämättömien luottojen määrän täytyy olla kasvamassa. Eri asia tosin on, miten suuri osa niistä tulee näkyviin tilastoissa. Läpinäkyvyys ei ole Kiinan varjopankkijärjestelmän paras ominaisuus.
Jossakin toisenlaisessa ympäristössä pankkikriisin riski olisi hälyttävästi kasvamassa. On vaikea sanoa, pitääkö tämä paikkansa Kiinassa. Kiina kun ei ole riippuvainen ulkomaisista rahoittajista. Rahoituskanavien äkillinen kuivuminen ei näin ollen ole välitön uhka.
Pääomanliikkeet ovat toistaiseksi vahvasti säännösteltyjä. Monissa tapauksissa velkojat ovat valtion omistamia pankkeja ja velalliset valtion omistamia yrityksiä. Paikallishallinnoilla on myös omaisuutta, kuten maata, jota voidaan myydä velkojen takaisinmaksun rahoittamiseksi. Silti ongelman olemassaoloa ei pidä kieltää.
Yksi historian opetuksia nimittäin on se, että yleensä pankkikriisin uhka halutaan selittää pois. Toivottavasti näin ei tehdä Kiinassa. Maan velkaongelmaa on ryhdyttävä korjaamaan ajoissa.
Kirjoittaja on johtokunnan neuvonantaja Suomen Pankissa.