Valtiontalous velkaantuu vauhdilla.
Lasku lankeaa maksettavaksi tulevina vuosina.Tiedossa on leikkauksia ja veronkorotuksia, sillä reipaskaan talouskasvu ei vakauta tilannetta. Talouden viimeaikaisista myönteisistä merkeistä huolimatta Suomella on edessä tuskainen tie, jotta talous saadaan varmalle pohjalle. Valtionvelka nousee jo lähikuukausina suuremmaksi kuin se oli 1990-luvun ennätysvuosina.
Elokuun lopussa valtionvelka oli 70 miljardia euroa, ensi vuoden lopussa velka nousee 85 miljardiin euroon ja muutaman vuoden kuluttua jo yli 100 miljardiin euroon. Valtionvelan korkomenot tänä vuonna ovat 2,5 miljardia euroa. Valtionvelan suuruutta voi peilata ensi vuoden budjettiesityksen hieman yli 50 miljardin euron loppusummaan.
Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ennakoi Suomen valtionvelan nousevan viiden vuoden päästä yli 76 prosenttiin bruttokansantuotteesta, kun se ensi vuonna on 45 prosenttia. Monet maat ovat huomattavasti velkaisempia suhteessa bruttokansantuotteeseen, mutta Suomi tuskin haluaa olla näiden talouskriisin runtelemien maiden joukossa.
Velka sinänsä ei ole vakava asia, jos tulopuoli on kunnossa. Esimerkiksi asunnonostajan kantokykyä voidaan laskea siten, että asuntolaina ei saisi olla kolme kertaa vuosituloja suurempi. Valtiontalous ja kotitalous ovat eri asioita, mutta pohjimmiltaan on kuitenkin kyse samasta asiasta.
Tulojen pitää olla suhteessa velan määrään niin, että velanhoitoon ei tule vaikeuksia. Selvää on, että velkainen kotitalous, samoin kuin valtiontalouskin, joutuu säästämään monessa paikkaa ja karsimaan kuluja. Suuren velkamäärän kanssa kulutusta voi jatkaa entisellään ainoastaan siinä tapauksessa, että tulopuoli vankistuu samaan aikaan.
Tässä suhteessa Suomen kansantaloudessa on monia kysymysmerkkejä. Vaikka vienti saataisiin kovaan vetoon ja tuottavuus nousuun, tulee vakavaksi ongelmaksi se, että lähivuosina työikäisen väestön määrä vähenee 20?000 hengen vuosivauhtia. Työtä tekevien määrä vähenee samaan aikaan kun eläkemenot kasvavat ja ikääntyvä väestö tarvitsee enenevästi terveyspalveluja.
Bruttokansantuotteessa päästään kuitenkin jo kasvu-uralle vuoden 2008 romahduksen jälkeen. Kestävälle kasvu-uralle palautuminen edellyttää kasvun voimakasta vahvistumista, jotta saavutetaan edes talouskriisiä edeltävä taso. Myönteistä onkin, että maailmantalouden elpyminen jatkuu ripeänä, vienti EU-alueelle on elpynyt ja kotitalouksien tulokehitys paranee samaa tahtia työllisyyden kanssa.
Valtion harjoittaman elvyttävän finanssipolitiikan ansiosta työttömyys ei ole ponkaissut 1990-luvun alun massiivisiin lukuihin. Siinä missä talous kääntyy jo hienovaraiseen nousuun, syvenee julkisen talouden alijäämä edelleen. Kestävyysvaje on sitä luokkaa, että joka vuosi parin seuraavan vaalikauden ajan pitää kuluja leikata, jotta valtionvelan kasvu pysähtyy.
Eduskuntavaaleihin valmistautuvien poliitikkojen epäkiitollisena tehtävänä on keksiä menoleikkureita, esittää veronkorotuksia ja säästöjä sen sijaan, että luvataan elinkeino- tai sosiaalipolitiikkaan jatkuvasti uusia tukiautomaatteja. "Vaikka taloudessa on nousun merkkejä, on Suomen valtionvelan jyrkkä kasvu saatava taittumaan. Talouden vakauttaminen tietää vuosien säästökuuria. Emme voi elää velaksi.