Valtiovarainministeriön budjettiehdotus lepää kasvavan velan varassa, mikä on iso poliittinen valinta. Leimallisin piirre Jyrki Kataisen linjauksissa on silti muutosten varovaisuus.
Uutta talousarvioehdotusta on jouduttu valmistelemaan valtiovarainministeriössä oloissa, joissa yhteistä viime vuosien kanssa on lähinnä vain aikataulu. Kaikki muu on ympärillä muuttunut. Vielä loppusyksyyn asti ministeriö uskotteli julkisuuteen, että Suomi pääsisi talouskriisistä kuin koira veräjästä.
Hallituksen vuoden 2009 budjettiesityksen lähtökohtina olivat 1,8 prosentin talouskasvu tälle vuodelle ja työttömyyden painuminen alle kuuteen prosenttiin. Oikeasti kasvu on kirkkaasti miinuksella, ja työttömyys alkaa lähestyä kymmentä prosenttia.
Ei viime vuoden kesällä kukaan uskonut tällaisia lukuja tulevaksi. Opetus onkin se, että todellisuus voi olla taas ihan jotain muuta kuin valtiovarainministeriön toiveet.
Suomen talouden pohjan pettäminen on joka tapauksessa kylmä tosiasia. Siinä tilanteessa budjetin laatijalla on äärimmillään kaksi vaihtoehtoa, joko tehdä rajuja leikkauksia kuluihin tai ottaa tuntuvasti lisää velkaa. Katainen valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon, joka on poliittisesti turvallisempi. Lisäksi Suomi kuuluu niihin maihin, jotka vielä voivat saada lainaa helposti.
Valtionvelan nousu 44 prosenttiin bruttokansantuotteesta ei vielä ole eurooppalaisittain kova, mutta julkisen talouden alijäämä 4,5 prosenttia bruttokansantuotteesta on jo yli euroalueen kriteerien. Kesäkuussa pääministeri Matti Vanhanen linjasi eduskunnassa, että julkisen talouden myöhempi tasapainottaminen edellyttää talouden elpymisen ohella myös aktiivisia toimenpiteitä.
Näitä "aktiivisia toimenpiteitä" ei tässä budjettiehdotuksessa hevin näy. Kehyksissä pysytään tiukasti, mutta edessä olevat rakenteelliset uudistukset näyttävät jäävän tulevaisuuden huoliksi. Mahdollisesti seuraavalle hallitukselle, eduskuntavaalien jälkeen. Leikkauslistat kun eivät ole hyvä vaalivaltti.
Työllisyyden uusi elvytys on nyt pientä verrattuna hallituksen jo aiemmin päättämiin summiin. Aiempien päätösten käytännön vaikutukset alkavat näkyä vasta kesän jälkeen, joten vielä ei voida tietää, kuinka hallituksen elvytyslinja käytännössä puree.
Uusi budjetti hakee työllisyysvaikutuksia enemmän erilaisten järjestelyjen kuin varsinaisten avausten kautta. Tämä tuskin on uuden työministerin Anni Sinnemäen kaipaamaa lisäelvytystä työllisyyden hyväksi. Odotettavissa onkin tavallista isompi ristiriita eri ministeriöiden toiveiden ja valtiovarainministeriön todellisuuden kanssa. Keskustelua tavoitteista ja toteutuskeinoista ei pidä vältellä, sillä budjetin lopullinen sisältö on eduskunnan eikä valtiovarainministeriön virkamiesten päätettävissä.
Kyseessä on ilman muuta Jyrki Kataisen budjettiesityksistä tähän asti vaikeimmissa oloissa tehty. Painopisteiksi hän määritteli keskiviikkona työllisyyden, hyvinvointiyhteiskunnan ja "kaveria ei jätetä" -iskulauseen. Varovaisuutta kuvaa, että verohelpotuksia ei nyt ole luvassa kuin pienituloisimmille.
Aika näyttää, sillä onnistuminen näissä tavoitteissa ei ole yksin valtiovarainministerin käsissä. Paljon riippuu siitä, mitä tapahtuu maailmalla -- ja mitä tapahtuu kunnissa, joista monessa laskelmat ovat pahoin pettäneet. Jos talous ei käänny nousuun, seuraavissa budjeteissa on väistämättä edessä kipeiden päätösten tekeminen. Nyt mennään vielä velalla ja varovaisuudella.