Miten toisilla näyttää homma aina etenevän? Uusi pesti tipahtaa kuin taivaasta, kun entinen leipäpuu lähtee alta. Miten yrittäjä kurvailee vain mustalla mersulla, vaikka kaikki tietävät, että firma olisi pitänyt hakea aikaa sitten konkurssiin? Miten anhittomalta näyttävä heppu pollistelee monissa luottamustehtävissä, vaikka hänen omatkin asiat ovat täysin sykkyrässä? Kuinka vetelän oloinen työkaveri kiipii uraputkessa, vaikka hänen suurin taitonsa näyttää olevan kyky nauraa herrojen kanssa samaan tahtiin?
Tuntuuko tutulta? Jos tunnistit yhdenkin ilmiön, saatat olla lähempänä hyvä veli -verkostoa kuin arvaatkaan.
Vaasan yliopiston juuri valmistunut tutkimus vahvistaa monen ihmisen jo arkielämässään kokeman ilmiön: Suomi on oikein hyvä veli -verkostojen luvattu maa. Kotimaisen korruption kukkanen on huvittanutkin kautta aikain, mutta sen vaikutuksiin ollaan vasta nyt heräämässä.
Lyhykäisyydessään epäterve suosiminen on varmin kehityksen jarru rehdille kilpailulle ja ilmapiirin myrkyttäjä kaikkialla. Sillä on melkoiset taloudellisetkin vaikutukset, vaikka niiden suuruutta on mahdotonta mitata.
Ennen lähes joka kunnassa oli omat patruunansa, joiden ympärille koko elämä kietoutui. Surullisinta meno oli maalaiskunnissa, joissa piirit pienet pyörivät. Ja ne pyörivät edelleenkin jossakin muodossa, vaikka jaettavaa on vuosi vuodelta enää vähemmän. Synkintä meno on ollut niin sanotuissa yhden puolueen kunnissa, joissa vallan rohmuaminen ja sitä kautta yhteisen hyvän vieminen oli maantapa
Hyvä veli -verkostoja selvitellyt professori Ari Salminen on tullut tutkimuksessaan siihen tulokseen, että näitä korruption kukkasia on Suomessa kaikkialla. Ja niitä on yhä paljon, vaikka kehitys on menossa hyvää vauhtia parempaan suuntaan.
Vaalirahakohut, kiinteistökaupoissa ja kaavoituksessa paljastuneet valtakunnalliset esimerkit ovat vain jäävuoren huippu, jotka törkeydessään ovat nousseet otsikoihin. Tutkimuksen mukaan veljeskuntien lonkerot ovat pitkät ja näkymättömät, minkä vuoksi niihin puuttuminenkin on vaikeaa. Harmaalla vyöhykkeellä häärimisessä ei välttämättä ole edes mitään laitontakaan. Kaikki tapahtuu vain hiljaa pinnan alla. Pelin henkeen kuuluu, että toimijat ja vilungista hyötyvät touhuavat naama peruslukemilla.
Rehellistä kilpailua jäytävän ilmiön kitkemisessä Salminen peräänkuuluttaa avoimuutta ja entistä läpinäkyvämpää päätöksentekoa.
Ainakin kuntasektorilla usein parjattu EU:n byrokratia on saanut jotain hyvääkin aikaan juuri avaamalla kilpailutusta.
Viranhaltijoiden jääviyksiä on alettu puntaroida aivan eri tavalla. Kunnanjohtajan istumista esimerkiksi pankkien hallinnoissa pidettiin ennen suorastaan luontevana viran jatkeena.
Kahdella jakkaralla istuneet johtajat nauttivat sumeilematta myös pankkien etuja, jotka viime kädessä lankesivat veronmaksajien kustannettaviksi korkojen kanssa.
Uuden sukupolven johtajat sen sijaan pohtivat, minkä yritysten toimintaan on enää soveliasta osallistua jääviysongelmien vuoksi.
Suomi on komeillut kansainvälisissä vertailussa korruptoitumattomien maiden kärjessä. Julkiseen valtaan ja viranomaisten toimintaan on voitukin luottaa. Vähän joka puolella harjoitettua kulisseissa pelailua on vaikea mitata. Se on osaltaan antanut suomalaisesta yhteiskunnasta liian ruusuisen kuvan.
Itäisen naapurin touhuille on naureskeltu kautta historian – ja aiheestakin.
Omille nurkille ollaan kuitenkin usein sokeita. Hyvä veli -verkostoihinkin on alettu suhtautua vakavasti vasta nyt kun pahimmat valtakunnalliset mätäpaiseet ovat alkaneet edes hiukkasen paljastua.