Muhos
Severiina, 4, ja Martta, 2, ovat jo ovella vastassa. Pikkutyttöjen hiussaparot keikkuvat hauskasti, kun he kipittävät kuin kananpojat terveydenhoitaja Merja Jokelaisen perässä keittiöön.
Perheen isä Tero Kinnunen kanniskelee vajaan kuukauden ikäistä kuopusta, jonka Lea-äiti on juuri syöttänyt. Isommat lapset, kymmenvuotias Lari-Paavo, yhdeksänvuotias Vili-Valtteri ja seitsenvuotias Enni-Reetta, ovat koulussa.
Merja Jokelainen on jo toista kertaa vierailulla Päivärinteellä asuvan Kinnusen perheen luona kuopuksen syntymän jälkeen. Edellisestä käynnistä on kaksi viikkoa. Monissa Suomen kunnissa on karsittu terveydenhoitajien kotikäyntejä taloudellisista syistä, mutta Muhoksella niihin ei ole kajottu.
Eikä Jokelaisen mielestä ole syytäkään. Kun perheeseen syntyy vauva, terveydenhoitajan kotikäynti on molemmille osapuolille tärkeä. "Jos vanhemmat toivovat, voin tehdä kolmekin kotikäyntiä", Jokelainen kertoo.
Ensin kysellään kuulumisia. Joko vauva on ulkoillut? Onko Tero jo palannut isyyslomalta töihin? Ja miten on äidin levon laita, valvottaako vauva öisin?
Merja Jokelainen kertoo, että nykyajan äidit ovat niin pärjääviä, että heitä pitää patistella muistamaan levon tärkeys lapsivuodeaikana.
Ponteva poika
Syyskuun 26. päivänä syntynyt tummahiuksinen poika on iso ja ponteva. Äiti kertoo, että vauvan rytmi on vielä hiukan sekaisin ja hän saattaa valvoskella öisin parikin tuntia, mutta ei itke.
"Iso vauva haluaa jo vähän katsella kotia ja seurustella", Merja Jokelainen tulkitsee.
Lea Kinnunen kertoo, että kun yötyötä tekevä puoliso lähtee iltaisin töihin ja hän jää puuhailemaan lasten kanssa, välistä tuntuu että neljä kättä olisi tarpeen. Ulkopuolista apua ei ole kuitenkaan tarvittu, sillä perheen isommat pojat ovat autelleet äitiä.
Terveydenhoitaja huomaa, että vauvan persoonalliset piirteet ovat jo puhjenneet esiin.Kinnusen perheen lapsista joka toinen on tummahiuksinen ja ruskeasilmäinen ja joka toinen on vaalea. Kuopus on selvästi tummaa sarjaa. Vauva kääntää pontevasti päätään äidin äänen suuntaan ja kiljahtelee lisää ruokaa. Ensimmäiset hymytkin on jo siepattu.
Haikarapussi
Vauvan punnitseminen on kotikäynnin kohokohta. Merja Jokelainen nostaa laukustaan vempaimen, jollaista monet nuoret vanhemmat eivät ole eläessään nähneet. Kalastusta harrastava Tero Kinnunen tunnistaa sen oitis. Sehän on kalavaaka.
Ei muuta kuin toimeksi! Ensiksi kuoritaan vauvalta vaatteet ja vaipat. Merja Jokelainen sitaisee tavallisesta sideharsovaipasta pienen pussin ja sujauttaa vauvan sen sisään. Haikarapussi ripustetaan killumaan vaa´an koukkuun.
Voi veljet mikä vonkale! "Melkein viisi... 4,9 kiloa. Ei voi olla totta! Hän on kasvanut valtavasti", Merja Jokelainen huudahtaa.
Näky on kerrassaan koominen. Vain vaaleanpunaiset pikkuvarpaat huitovat pussin aukosta. Merja Jokelainen kertoo, että vauvat yleensä ärhentelevät punnitsemista. Mutta tämä poika nauttii! Hän näyttää syötävän suloiselta pussissa keikkuessaan ja on selvästi mielissään.
Punnitsemisen jälkeen pussi lasketaan sohvalle. Harson poimuista löytyy pyöreäsilmäinen poika, joka tuijottaa rävähtämättä terveydenhoitajaa. Koko vauva on yhtä pyöreähuulista kysymysmerkkiä. Mitä tämä touhu oikein on? Kuka tämä on? Ei ainakaan äiti. Mutta kuka?
Merja Jokelainen nostaa pojan jaloilleen ja kannattelee kainaloista. "Jäntevä ukko! Kävellään vähän." Pylly pyörähtelee somasti, kun pikkumies tepastelee isännän elkein.
Henkinen tuki
Poika oli jo syntyessään iso, painoa oli 4 130 grammaa ja pituutta 53 senttiä.
Spinaalipuudutuksen ansiosta synnytys oli äidille positiivinen ja hyvä kokemus. "Spinaalipuudutuksesta ei ole kaikille apua, mutta minulla se auttoi.Viimeisen puolentoista tunnin aikana ei ollut lainkaan tuskia", Lea Kinnunen kertoo.
Kuuden lapsen äidillä on ollut myös kivuliaita synnytyksiä.
Terveydenhoitajan kotikäynti on vanhemmille tärkeä. "Uusi vauva on aina uusi. Ammatti-ihmisen kanssa on hyvä puhua, jos on jotain ongelmia. Kotikäynti antaa henkistä tukea. Synnytyksen jälkeen ei tunnu järkevältä lähteä heti neuvolaan, kun on itse vielä väsynyt", Lea Kinnunen toteaa.
Merja Jokelaisen mielestä kotikäynti on koko äitiysneuvolajakson huipentuma ja luonteva tilanne, johon koko perheen on helppo tulla mukaan. "Kotikäynnillä minä olen vieraana. Neuvolassa ollaan enemmän neuvolan ehdoilla."
"Teen ensimmäisen kotikäynnin yleensä viikon sisällä, kun äiti ja vauva ovat kotiutuneet. Silloin käymme läpi äidin kokemuksia ja mielikuvia synnytyksestä ja pohdimme yhdessä, onko jotain erityistä jäänyt mielen päälle. Raskausaika ja synnytys on tärkeää käydä läpi, jotta kokemus muuttuu voimavaraksi ja tukee äidin tunnesuhdetta vauvaan. Jos on epämiellyttäviä kokemuksia, ne pitäisi selvittää, jotta ne eivät jää rasittamaan mieltä ja häiritsemään suhdetta vauvaan."
Toisella kotikäynnillä keskitytään jo enemmän vauvaan.
Tutun terveydenhoitajan kanssa vanhemmat voivat luontevasti jutella myös isompien lasten kasvuun liittyvistä asioista, esimerkiksi uhmaiästä ja koulunkäynnin ongelmista.
