Harry Potter -elokuvasarjan kolmannessa työssä Harry Potter ja Azkabanin vanki ohjaaja on vaihtunut Chris Columbuksesta meksikolaiseksi, ihmissuhdedraamoja (muun muassa Ja äitiäs kans!) toteuttaneeksi Alfonso Cuaróniksi.
Sarjan yleishenkeen ohjaajavaihdos ei aiheuta olennaista muutosta. Kysymys on viihdefantasiasta, jos kohta episodi on edeltäviä elokuvia synkempi, enemmän tummanpuhuva.
Tuo painotus näkyi kuitenkin jo J.K. Rowlingin alkuperäisteoksessa, jossa teinivelho kuulee karanneen Azkabanin vangin, Sirius Mustan osallisuudesta vanhempiensa kuolemaan.
Harry Potterin ja Azkabanin vangin käänteet lähestyvät edellisiä osia enemmän kauhufantasiaa. Huumori jää tarinassa hyvinkin vähälle, eniten sitä on Emma Thompsonin tulkinnassa ennustuksenopettaja Punurmiona.
Toisaalta Rowlingin kirjoja alkoi sarjan edetessä, juuri näillä kieppeillä vaivata mammuttitauti. Steve Klovesin käsikirjoittama elokuva noudattelee kirjaa kohtalaisen uskollisesti, mutta oikoo pahimpia kiemuroita ja maalailuja.
Cuarónin elokuva kulkee jouhevasti lähes kaksi- ja puolituntisesta kestostaan huolimatta. Erityisesti loppupuoli on tehokasta kerrontaa.
Henkilökuvien asetelmallisuutta ei vältetä, mutta tarinankuljetuksen onneksi Cuarón painottaa kuitenkin enemmän niitä kuin erikoistehosteita - jotka ovat sinänsä sujuvasti toteutettuja. Huomio kiintyy etenkin lentoon hevoskotkalla ja velhojen muodonmuutoksiin. Huispaus on sen sijaan kadottanut viehätyksensä.
Harry Potterin ja Azkabanin vangin ongelma on sama kuin elokuvasarjojen yleensä, jos ne perustuvat toisiinsa nivoutuviin kirjoihin, osaan laajemmasta kokonaisuudesta. Ne vaativat katsojaltaan entuudestaan tietoutta sarjan keskeisistä henkilöistä ja heidän taustoistaan sekä siitä, miten kunkin episodin lähtötilanteeseen on päädytty.
Sujuvanpuoleisesta kulustaan huolimatta Cuarónin työ ei vakuuta itsenäisenä elokuvana, sen sijaan jatkona ja lisänä Potter-saagaan kyllä hyvinkin. Tumman alavireen painottaminen on eduksi: näyttelijätyössä paitsi Gary Oldmanin ja David Thewlisin suhteen, myös entuudestaan tutun Alan Rickmanin kohdalla.