Yhdysvaltain ja suurvallaksi kasvavan Kiinan välille on kehittynyt taloudellisia kytköksiä, jotka säätelevät niiden molempien käyttäytymistä. Talouskriisi on vain tiivistänyt tätä pakkoliitosta.
Kiina on vahvempi kuin ennen ja Yhdysvallat taas taloudellisesti entistä heikompi, jopa niin pitkälle, että puhutaan maailman voimasuhteiden muutoksista lännen tappioksi ja Kiinan ja Aasian hyödyksi.
Yhdysvallat on erittäin pahasti velkaantunut, ja Kiinasta on tullut sen lainojen suurin rahoittaja. Talouden ja rahan vuoksi amerikkalaiset näyttävät sulkevan suunsa ainakin Kiinan kurjasta ihmisoikeus- ja sananvapaustilanteesta. Tunnetuin esimerkki oli, kun presidentti BarackObama taannoin kieltäytyi tapaamasta tiibetiläisten hengellistä johtajaa Dalai-lamaa.
Presidentti Obama vierailee Kiinassa marraskuun puolivälissä. Matkaa seurataan kuin kuulentoa. Vertaus sopii, sillä yksi Kiinan menestyksen symboleista on miehitetyn kuulennon valmistelu niin, että ensimmäiset kiinalaiset olisivat Kuussa arviolta ehkä kymmenen vuoden kuluessa.
Ranskalaisen Le Monde diplomatique -lehden tuore Maailmanpolitiikan Atlas sanoo maailman olevan muutoksessa, moninapaistumassa. Kiina ja Intia ovat päässeet Aasiassa yhtä suureen valta-asemaan kuin Japanilla on ollut siellä tähän asti, mikä mullistaa maailman talouden ja geopoliittiset suhteet.
"Voimatasapaino
Kiinan eduksi"
Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Matti Nojonen kirjoitti Ulkopolitiikka-lehden viime numerossa Kiinan ja Yhdysvaltojen välisen talouden pakkoliiton syntyneen kuin varkain 2000-luvun aikana ja voimatasapainon olevan kallistumassa Kiinan eduksi.
"Kiina on suurin yksittäinen Yhdysvaltojen ulkomainen lainoittaja, joka kattaa tällä hetkellä noin kymmenen prosenttia Yhdysvaltain kasvavasta valtionvelasta. Kiinan halussa on yli 25 prosenttia kaikista ulkomaiden omistamista USA:n valtion velkakirjoista", Nojonen kertoi.
Viimeinen niitti tähän "dollaripumppuun" oli George W. Bushin hallinnon velkavetoiseen kasvuun perustunut talouspolitiikka, joka johti yhdysvaltalaiset kasvavaan kulutuskierteeseen ja ostamaan nimenomaan Kiinassa tuotettuja tavaroita. Obaman Amerikka tarvitsee myös rahaa terveysohjelman uudistukseen, kahteen sotaan ja paisuvan valtion velan ja alijäämäisen budjetin rahoittamiseen.
"Yhdysvallat ei ole koskaan aikaisemmin ollut näin syvästi riippuvainen ulkopuolelta tulevasta taloudellisesta tuesta. On paradoksaalista, että kommunistisen puolueen johtama Kiina tukee maailman voimakkainta demokratiaa", Matti Nojonen totesi.
Brittiläinen aikakauslehti The Economist selvitteli kummalliseksi kutsumansa pariskunnan tekemisiä viime viikonvaihteessa erikoisraportin verran.
Economistin mukaan nyt puhutaan Kiinasta ja Yhdysvalloista G2:na, mikä viittaa siihen, että niiden kansainvälinen painoarvo oli lähes yhtäläinen. Lehti pitää tällaista arviota kuitenkin vaarallisena väärinkäsityksenä.
"Kiinan talous on edelleen vähemmän kuin kolmannes Amerikan markkinoiden vaihdosta. Sen bruttokansantuote asukasta kohden on yksi neljästoistaosa Amerikan vastaavasta. Maiden innovaatiokuilu on edelleen valtava. Amerikan puolustusbudjetti on vieläkin kuusi kertaa Kiinan. Eikä Yhdysvaltain valtion velkakirjojen polkumyynti ole Kiinalle mahdollisuus: dollarin romahdus vahingoittaisi sen omaa taloutta", Economist veti yhteen Kiinalle epäedullisia seikkoja.
Economist kuitenkin myönsi, että Yhdysvaltain ja Kiinan taloudet ovat niin tiiviisti toisiinsa kietoutuneita, että niiden yhteistyötä tarvitaan, jotta päästään maailman ongelmista, puhutaan sitten ilmastonmuutoksesta tai talouskriisistä.