Suurin osa suomalaisista aloittaa odotetun kesälomansa tänään. Todellisuudessa monilla alkaa myös kesäloman kustannuksista johtuva velkaantumiskierre. Matkojen ja muiden hankintojen paineissa on helppo höylätä luottokorttiaan tai ottaa vakuudettomia kulutusluottoja yksi toisensa perään.
Kuukauden kuluttua töihin saattaa palata ylivelkaantunut lomalainen, joka pahimmassa tapauksessa huomaa luottojen lyhentämisen käyvän mahdottomaksi tulotasollaan.
Kulutusluotot ovat olleet Suomessa kasvusuunnassa jo pitkään. Luottojen määrät kasvavat lähes 15 prosentin vuosivauhdilla.
Rahoitusmarkkinoille on tullut uusia, usein ulkomaisia luottoyh-tiöitä, jotka tarjoavat parin tonnin pikavippien sijaan jopa 50 000 euron lainaa ilman vakuuksia.
Perittävä kuukausikorko on hurja, mutta harva ehtii asiaa ajatella kännykän välityksellä helposti nostettavan nettilainan äärellä.
Houkuttimena toimii sekin, että vuosikorot näyttävät sitä matalammilta, mitä suuremman lainan ottaa. 1 000–9 000 euron lainoissa korko liikkuu 20–50 prosentissa. Yli 10 000 euron luotoissa korko vaikuttaa siedettävämmältä, sillä se on usein 12–20 prosentin luokkaa.
Todellinen korkomeno erilaisine lisäkustannuksineen saattaa kuitenkin kivuta satoihin prosentteihin.
Eduskunnassa on tehty lakialoite korkokaton tiukentamisesta. Luotonantaja saisi periä 50 prosentin vuosikoron sijaan enää 30 prosentin korkoa. Tiukennus tulee tarpeeseen, mutta yksinomaan sillä ei estetä velkakuplaa tai kulutusluotoista johtuvaa velkakierrettä.
Omien kuukausitulojen ja korkeista koroista johtuvien lainanlyhennysmenojen suhde hämärtyy helposti. Se ei ole ihme nykyisten aggressiivisten kymmentä hyvää lupaavien laina- ja luottokorttimainosten sinkoillessa netissä.
Seuraus voi olla upottava velkaantuminen, jossa lyhennyksiä maksetaan ottamalla lisää kulutusluottoa. Inhimillinen tragedia on valmiina, kun luottotiedot menevät.
Maksuhäiriötä oli hieman alle 10 prosentilla viime vuonna. Määrä on kasvusuunnassa.
Vaikka takavuosien kaltaista holhousasennetta ja julkista syyllistämistä on syytä välttää, sekin pitää ottaa huomioon, etteivät kaikki kuluttajat välttämättä ymmärrä omaa velkaantumisvauhtiaan ja mihin se voi johtaa. Vain valistunut osaa välttää houkutukset.
Ylivelkaantumisesta on tarjolla paljon tietoa, mutta viranomaisten neuvot jäävät usein kapulakieliseksi finanssilatinaksi.
Esimerkiksi Suomen Pankki on viime aikoina kiitettävästi huomautellut kotitalouksien velkaantumisesta. Mutta onkohan viesti mennyt perille, jos on puhuttu lyhennyspakosta, säästämisasteen negatiivisuudesta, makrovakausvälineistä tai lainakattosääntelystä? Tuskinpa.
Asiantuntijoiden pitäisi kyetä nykyistä selkeämmin kertomaan, miten paljon kotitalous tai kulutusluottoja nostava kansalainen voi tuloihinsa suhteutettuna velkaantua.