"Ei se vaikeaa ole. Veistos on siellä puun sisällä, kunhan ottaa ylimääräisen puun ympäriltä", vitsailee Timo Nevalainen, joka veistelee moottorisahalla karhuja, metsoja, enkeleitä ja milloin mitäkin.
Pyhäjärvisellä Nevalaiselle on ehtinyt kertyä jo parinkymmenen vuoden kokemus moottorisahaveistosta.
Siinä riittää monille näillä seuduilla ihmettelemistä, sillä tämän taiteenlajin tekijöitä on vähän. Itä- ja Keski-Suomesta tekijöitä löytyy enemmänkin.
Polvijärvellä Pohjois-Karjalassa syntynyt Nevalainen tutustui puun työstöön alle kymmenvuotiaana.
"Maaseudulla ei ollut muuta tekemistä kuin laskea talvella mäkeä ja tehdä pahuutta kesällä. Pitkinä talvi-iltoina kaipasi tekemistä", Nevalainen kertoo.
"Puuta oli tarjolla. Siitä syntyi ensin paistinlastoja ja lusikoita", hän muistaa.
Veiston hän aloitti Enonkoskella 18 vuotta sitten.
"Sen aikainen työnjohtajani oli voittanut kilpailussa puisen karhun ja tarjosi sitä minulle ostettavaksi. Sanoin, etten osta, vaan teen itse. Kaveri tuumasi, että siihen tarvitaan jonkunlaiset taidotkin."
"Ketkä lopputuloksen näkivät, eivät iljenneet moittiakaan. Otin sen myönteisenä palautteena", Nevalainen muistelee.
Karhunveistoon tarvitaan parimetrinen pölkky kuusen tyvipuuta. Metso syntyy metrisestä pätkästä kuusipuuta.
Tyvipuu on kelvollista ja edullista materiaalia moottorisahaveistäjälle, koska ylipaksuja pölkkyjä eivät sahat yleensä huoli.
"Se on vaikea sahattava", tietää Nevalainen.
"Pölökynveistopaikka" on Pyhäjärvellä hieman syrjemmällä, teollisuusalueen laitamilla. Varsinainen ateljee taas sijaitsee Timo Nevalaisen mökillä Savonlinnan lähellä.
Veistäjän sahan pitää olla viritetty. Ketjunopeuden on oltava suuri, jotta lopputulos on kaunis ja siisti.
Veistäjä pukeutuu asiaan kuuluvalla tavalla, ennen kuin käynnistää moottorisahan. Metsurin haalari päälle, vaikka puuha on hikistä.
Haalarin täytteenä on kuitua, joka sammuttaa sahan, jos se osuu vaatteeseen. Suojaimet pistetään korville vaimentamaan sahan surinaa.
Moottorisahaveisto on raskasta touhua. Metsuri saa sentään roikottaa sahaansa alaspäin. Veistäjä sen sijaan joutuu kannattelemaan moottorisahaa käsiensä varassa ja tekemään samalla vielä tarkkaa työtä.
Jos on raskas harrastus, niin on raskas työkin. Kaivosmies tekee työtään maan alla 1 400 metrin syvyydessä. Entisaikaisten hakkurien sijasta välineinä ovat kuitenkin nykyään suuret koneet.
Onko moottorisahaveisto sitten taidetta? Siihen Timo Nevalaisella ei ole suoraa vastausta. Joidenkin mielestä se on.
Ammatikseen veistäviä on jo joka tapauksessa melkoinen joukko. He kuuluvat puutaiteilijoiden yhdistyksiin.
Nevalaiselle itselleen veisto taas on puhtaasti harrastus.
"Puuveistoksia sijoitetaan talojen ja kesämökkien pihoille. Kurisillani olen pistänyt yhden metson omakotitalon kukkapenkkiin. Siinä se on väärässä ympäristössä. Oikea paikka olisi metsänlaidassa", mies leukailee.