Pääkirjoitus

Veis­tok­set ja hyvät tavat

Visuaalisen alan taiteilijoiden tekijänoikeuksia puolustava Kuvasto ry. on ottanut käyttöön poikkeukselliset keinot ajaessaan jäsenkuntansa asiaa.

Visuaalisen alan taiteilijoiden tekijänoikeuksia puolustava Kuvasto ry. on ottanut käyttöön poikkeukselliset keinot ajaessaan jäsenkuntansa asiaa. Järjestö on lähettänyt suomalaislehdille satojen eurojen laskuja lehtikuvista, joissa näkyy jonkun suomalaisen kuvanveistäjän teos mutta ei mainintaa sen tekijästä. Osa yhdistyksen jäsenistä on ollut näistä nimien pois jäämisistä hyvin käärmeissään. Ongelma koskee nimenomaan kuvanveistäjiä, koska veistoksia ja patsaita näkyy usein lehtikuvissa muun muassa osana kaupunkinäkymiä.

Kuvanveistäjien ärtymyksen voi tiettyyn mittaan asti ymmärtää. Tekijänoikeuslain mukaankin "kun teoksesta valmistetaan kappale tai teos kokonaan tai osittain saatetaan yleisön saataviin, on tekijä ilmoitettava sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii". Suomalaiset viestimet eivät aina ole hoksanneet mainita veistoksen tekijää silloinkaan, kun teos on keskeisenä kohteena lehtikuvissa tai filmiraporteissa.

Kuvasto ry:n käynnistämä operaatio on tästä huolimatta hätiköity ja yksioikoinen. Rakentavammallakin tavalla ongelma olisi varmasti voitu hoitaa pois päiväjärjestyksestä. Nyt järjestö on ottanut itselleen yksinoikeiden määritellä sen, mitä hyvä tapa milloinkin vaatii. Pahimmassa tapauksessa järjestön toiminta johtaa siihen, että lehdet lopettavat sellaisten kuvien julkaisun, joissa näkyy patsaita tai veistoksia. Sitä Kuvasto ry. tuskin haluaa.

Toinenkin periaatteellinen ongelma järjestön toimintaan liittyy. Se pyrkii ottamaan itselleen määräysvaltaa lehtien sisältöön. Siihen ei tekijänoikeuslakikaan anna järjestölle valtuuksia. Päätökset siitä, mitä tietoja lehdet julkaisevat ja mitä eivät, tehdään toimituksissa. Sen sanoo laki.