Pääkirjoitus

Veikkauksen maine liipaisimella – peliyhtiön valvonta kaipaa selkeyttä ja vastuullisuutta

Veikkauksen valvontaa on uudistettava, jotta rahapelaamisen haittoja voidaan vähentää ja vastuullisuutta tehostaa.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto esitti viime torstaina julkistamassaan raportissa, että kotimaisen rahapeliyhtiö Veikkauksen valvontaa on uudistettava. Rahapelisääntelyä pitäisi keskittää ja tehostaa. Suomalaiset käyttävät rahapeleihin noin 320 euroa vuodessa. Pelaaminen on poikkeuksellisen helppoa, sillä koukuttavia rahapeliautomaatteja on siroteltu tuhansittain pitkin maata kioskien, kauppojen ja huoltamoiden tiloihin.
Kilpailu- ja kuluttajavirasto esitti viime torstaina julkistamassaan raportissa, että kotimaisen rahapeliyhtiö Veikkauksen valvontaa on uudistettava. Rahapelisääntelyä pitäisi keskittää ja tehostaa. Suomalaiset käyttävät rahapeleihin noin 320 euroa vuodessa. Pelaaminen on poikkeuksellisen helppoa, sillä koukuttavia rahapeliautomaatteja on siroteltu tuhansittain pitkin maata kioskien, kauppojen ja huoltamoiden tiloihin.
Kuva: Pekka Aho

Veikkauksen valvontaa on uudistettava, jotta rahapelaamisen haittoja voidaan vähentää ja vastuullisuutta tehostaa.

Ongelmat eivät ratkea sillä, että pelituottojen edunsaajat osallistuvat rahapelaamisen sääntelyyn.

Veikkaus on vellonut viime kesästä lähtien kielteisessä julkisuudessa. Markkinointi-, palkitsemis- ja vastuullisuuskohujen keskellä luottamus yhtiön toimintaan uhkaa rapautua. Veikkauksella on menossa myös erikoinen kärhämä arpajaislain nojalla valvojana toimivan Poliisihallituksen kanssa strategiapapereista.

Yhtiö sahaa omaa oksaansa, jos peliyhtiön viime päivinä toiminnastaan ja tavoitteistaan antamat ympäripyöreät selitykset eivät parane. Pahimmassa tapauksessa siintää jopa monopolin menetys, vaikka niin pitkällä ei vielä olla.

Kotimaisen peliyhtiön tehtäviä ja valvontaa on syytä pohtia Kilpailu- ja kuluttajaviraston tuoreen raportin ehdotusten valossa. Kuluttajaviranomaisen viesti on, että Veikkauksen valvontaa on uudistettava.

Peliyhtiön valvonnan puolueettomuuden kannalta on ongelmallista, että rahapelituottojen edunsaajat osallistuvat rahapelaamisen sääntelyyn, kun ne ovat päättämässä rahapelipoliittisista linjauksista. Edunsaajille voi tulla kiusaus huolehtia ennemmin pelituottojen määrästä kuin peliongelmista ja niiden ehkäisemisestä. Tasapainoilu on vaikeaa, kun pukki on kaalimaan vartijana.

Veikkauksella on rahapelejä koskeva monopoli. Rahamonopoli on EU-lainsäädännön ehtojen mukaan sallittu vain, kun sen avulla voidaan ehkäistä tehokkaasti rahapelaamisesta aiheutuvia haittoja. Rahapelituottojen käyttö yleishyödyllisiin tarkoituksiin ei siten yksin riitä oikeuttamaan monopolia. Kyse onkin siitä, ovatko vastuulliset tahot ottaneet pelihaittaongelmat tosissaan.

Veikkauksen suurimmat tuotot kertyvät koukuttavista rahapeliautomaateista, joita pidetään haitallisimpina. Ongelmapelaaminen korostuu, kun pelaajien ydinjoukko harvenee. Veikkauksella on 21 500 rahapeliautomaattia, joista noin 18 500 on sijoitettu kauppojen, huoltoasemien ja kioskien yhteyteen. Ei siis ihme, että Suomessa pelataan rahapelejä eniten Euroopassa.

Omistajaohjausministeri Sirpa Paatero (sd.) ja Veikkauksen hallituksen puheenjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo esittelivät syyskuussa toiminnan tervehdyttämispaketin. Markkinointia hillitään, peliautomaatteja karsitaan ja automaatteihin tulee tunnistautuminen. Lisäksi yhtiön hallitukseen nostettiin asiantuntijoita ja hallintoneuvostoa laajennettiin. Toimenpiteet eivät riitä.

Rahapelaamisen tehtävä ja julkisuuskuva ovat pahassa ristiriidassa. Veikkauksen tuotot ohjataan yleiseen hyvään, mutta ongelmapelaamisen kannalta kovalla hinnalla.

Luottamuksen vahvistamiseksi on haittojen ennaltaehkäisemistä ja vastuullisuutta tehostettava. Harkittavaksi on syytä ottaa sääntelyn keskittäminen yhdelle toimijalle ja tuottojen ohjaaminen suoraan valtion budjettiin. Nyt sääntelyssä ja tuottojen jakamisessa on mukana monta tahoa. Tehtävät uhkaavat mennä päällekkäin ja vastuusuhteet hämärtyä.

Nopea toimenpide on rajoittaa rahapelien saatavuutta ja sijoittelua. Valistuksen merkitystä ei liioin pidä aliarvioida.