Pohjoisilla seuduilla, havumetsien kätköissä elelee kesäisin eräs töyhtöpää varsin huomaamatonta elämää.
Tilhet ovat saapuneet pohjoiseen maalis-huhtikuussa talvehtimisseuduiltaan Keski-Euroopasta. Helisijät viettävät hiljaiseloa suuren osan vuodesta.
Keväällä ne muuttavat huomaamattomasti ja kesän linnut piileskelevät pohjoisissa ja itäisissä havumetsissä. Tilhet syövät kesäisin paitsi hyönteisiä, myös marjoja.
Syksyisin ja talvisin niiden ravintoa ovat pihlajan ja monien pensaiden marjat sekä omenat. Tilhi elää siis pääosin marjoilla, se syö marjamaltoa ja on maamme ainoa hedelmänsyöjälintu.
Syksyn tullen lintujen käytös muuttuu. Tilhet muodostavat suuria parvia, jotka tyhjentävät nopeasti pihlajat paitsi ihmisten pihoista, myös moottoriteiden varsilta. Parvissa työskentely on tehokasta ja vaarat havaitaan helposti.
Tilhien syysmuutto määräytyy marjasadon mukaan. Hyvinä pihlajanmarjavuosina linnut viivyttelevät Pohjois-Suomessa pitkään.
Muuttomatkallakin ne viipyvät niin kauan, kuin syötävää vain piisaa. Usein ne saavuttavat etelärannikon vasta tammikuussa. Suotuisissa oloissa osa talvehtiikin Etelä-Suomessa.
Jos marjoja ei sitten löydykään, pyyhkäisevät linnut hetkessä maamme läpi Keski-Eurooppaan auvoisemmille seuduille.
Toki myös rastaat, suurilukuisimpina räkätti- ja punakylkirastaat, ottavat vastuuta vuosittain vaihtelevankokoisesta urakasta tyhjentää pihlajat ja koristepensaat marjalasteistaan. Rastaiden määrällinen raju ylivoima ei kuitenkaan vedä vertoja tilhien tehokkuudelle.
Jos räkättirastas noukkii marjan silloin, toisen tällöin, muistuttaa tilhen toiminta lähinnä sarjatulta. Isohko pihlaja kevenee täydestä lastistaan yhdessä päivässä.
Puun juurelta voi sitten todeta, että tilhi todellakin syö marjamaltoa. Se nielee marjat sellaisinaan ja puun alla oleva valtaisa jätösten määrä muistuttaa lähinnä linttaan tallottuja pihlajanmarjoja, siemenetkin ovat vielä tallella.
Tilhellä on myös eräs eläinkunnan ennätys hallussaan. Kokoonsa nähden sillä on poikkeuksellisen suuri ja tehokas maksa, joka polttaa alkoholia arviolta kahdeksan kertaa nopeammin kuin ihmisen maksa.
Pihlajanmarjoihin paikoin kehittyvä alkoholi ei siis lintuja juurikaan häiritse.
Töyhtöniekan popsiessa ylen määrin alkoholipitoisia marjoja saattaa se hieman hiprakassa olla, mutta useimmiten lintujen päätön ryntäily sinne tänne johtuu kuitenkin niiden luontaisesta pakoreaktiosta.
Parven säikähtäessä jotain on usean kymmenen siipiparin samanaikaisesti aiheuttama meteli sanoinkuvaamaton humahdus.
Voimakkaasta pakoreaktiosta johtuva paniikinomainen säntäily, joko alkoholin vaikutuksesta tai sitten ei, koituu usein monen linnun kohtaloksi.
Tilhet suhtautuvat kuitenkin varsin luottavaisesti vieressä olevaan ihmiseen. Parhaimmillaan lähes käden ulottuvilla oleva lintu syö kyltymättömältä tuntuvaan nälkäänsä kaikessa rauhassa, korkeintaan hieman pälyillen välillä, josko tuosta on vaaraa vai ei.
Nuorilla linnuilla päälaen töyhtö on hyvin pieni ja siivissä olevat värit ovat hillittyjä.
Vanhemmilla töyhtö taas voi olla hyvinkin kookas ja komea, varsinkin pystyyn nostettuna. Siipien raidat niin ikään hehkuvat miltei sateenkaaren väreissä.