Finnairin tuleva toimitusjohtaja Mika Vehviläinen luultavasti tietää, miten vaikeuksiin vajonnut lentoyhtiö ohjataan nousukiitoon. Edessä on joukko uusia, kovia päätöksiä.
Finnairin toimitusjohtajan pallilla vielä hetken aikaa istuvan Jukka Hienosen mitta tuli täyteen viime elokuussa. Hienonen ilmoitti eroavansa turhautuneena siihen, että hänen yrityksensä muuttaa yhtiön toimintatapoja kariutuivat.
Lähtevän toimitusjohtajan rökityksen kohteena oli etenkin yhtiön kovapalkkaisin henkilöstö kuten lentäjät. "Jotkut ryhmät kuvittelevat, että yhtiö on olemassa vain heitä varten", Hienonen täräytteli. Hän sanoi yhtiön rakenteiden syntyneen toisenlaisena aikana, toisenlaisiin oloihin.
Keskiviikkona Finnair kertoi, että Hienosen seuraajaksi yhtiöön on palkattu Nokia Siemens Networksin liiketoimintajohtaja Mika Vehviläinen. Hänen tehtävänsä on periaatteessa hyvin yksinkertainen: viedä loppuun se, mikä Hienoselta jäi kesken. Ennen kaikkea kyse on yhtiön toimintakulujen rajusta kevennyksestä.
Se mikä on paperilla helppoa, on tosielämässä paljon työläämpää. Näin siitä huolimatta, että Finnairin henkilöstön kriisitietoisuus näyttää viime kuukausina kasvaneen. Lentäjätkin ovat jo suostuvaisia palkanalennuksiin, kunhan työpaikat vain säilyvät, eikä ulkomaisen väen anneta tulla samalla ansioapajalle.
Finnairin ja Vehviläisen suuri ongelma on kuitenkin siinä, ettei muutama yksittäinen toimi vielä tee kesää. Säästöjä pitää kaivaa esiin jokaisen mahdollisen kiven alta. Henkilöstön kannalta tämä merkitsee käytännössä aina ikäviä uutisia. Lentäjienkään kohdalla ei kyse ole vain palkan koosta vaan myös siitä, että nyt he lentävät palkkansa eteen paljon vähemmän kuin monen muun yhtiön pilotit.
Finnairissa on jo käynnissä 200 miljoonan euron säästötavoitteeseen pyrkivä kulukuuri. Henkilöstökulujen pitäisi säästötointen tultua voimaan olla 120 miljoonaa euroa nykyistä alemmat. Jos noihin lukemiin päästään, tuska helpottaa ainakin hetkeksi.
Vahvuuksiakin yhtiöllä on, kuten sen nykyaikainen laivasto, jonka voimakas uudistus vain osui ikävästi markkinoiden romahduksen alle.
Säästöjä yhtiö on hakenut tarjontaa vähentämällä. Se on parantanut yhtä kannattavuuden perustekijää, koneiden täyttöastetta. Jos maailmantalouden lama todella alkaa helpottaa, Finnairin panostus Aasian-yhteyksiin voi taas alkaa tuoda yhtiön kassaan tavoiteltua tulovirtaa.
Tulevaisuuden peruskysymykseksi kuitenkin jää se, onko Finnairin kaltaisella pienellä lentoyhtiöllä tulevaisuudessa toimintatilaa. Perinteisten lentoyhtiöiden kannattavuutta syövyttävät yhä vakavammin halpalentoyhtiöt, joiden synnyttämästä verisestä kilpailutilanteesta Finnairkin on kärsinyt.
Noiden yhtiöiden luoma uhka ei ainakaan heikkene. Jos ne vielä levittävät toimintansa Euroopan ja Aasian väliseen liikenteeseen samalle mansikkapaikalle, Finnairin teräväksi hiottu syömähammas voi tylsyä nopeastikin.
Perinteiset suuret yhtiöt taas pystyvät Finnairia tehokkaammin käyttämään hyödykseen kokoaan ja sen tuomaa ekonomiaa. Pienen Finnairin pitäisi siksi selvitäkseen osoittaa erityistä joustavuutta ja ketteryyttä. Sitä korosti jo Vehviläinenkin.
Noihin ominaisuuksiin yltäminen vaatii uudelta johdolta ennakkoluulottomuutta ja kovuutta sekä henkilöstöltä vielä enemmän muutosvalmiutta kuin tähän asti on nähty. Uusia ikäviä päätöksiä tuskin voidaan välttää. Jotta yhtiö ylipäätään säilyisi, sellaisia ratkaisuja on kuitenkin pakko tehdä.