Ei se ollut Aatamin ja Eevan tottelemattomuus, joka meidät ajoi ikuiseen työntekoon, vaan vehnä. Vehnän kesyttämisen jälkeen ihmiset pystyivät jäämään aloilleen ja kehittämään erilaisia töitä ja työhän ei yhteiskunnissa tekemällä lopu.
Vehnä siis enneminkin kesytti meidät, eikä toisin päin. Ja nyt me saamme todellakin niittää sitä, mitä kylvimme. Ongelma vain on, ettemme kohta enää edes tajua niittävämme.
Ennen työ todellakin oli työtä ja sitä tehtiin aamusta iltaan niska limassa. Ihmiset siis todellakin tiesivät tekevänsä töitä.
Nykyään tilanne on kuitenkin toinen: Varsinkin nuorten keskuudessa vallitsee eetos siitä, että tulevan ammatin tulee olla miellyttävä ja jotenkin suorastaan henkeä ylentävä. Toki kaikki eivät tähän tavoitteeseen pääse, mutta tällainen unelma suurimmalla osalla kuitenkin on. Ja enhän toki sano, että mielekkään työn etsiminen olisi millään tavalla huono juttu. Tai no sanon.
Mitä jos ihminen nimittäin hukkuu töihinsä tietämättään? Olisiko Sisyfos onnellisempi lohkareensa äärellä tai orava pyöränsä sisällä, jos ne nauttisivat työstään? Ehkä, mutta yhtään vapaampia ne eivät silti olisi.
Onko siis totta, että ihminen on vihdoin luonut ajatusmallin, joka saa ihmiset suorastaan haluamaan työntekoa? Työ on saatu muutettua joksikin, jota tehdään ilolla, joksikin, josta saa mielihyvää ja täytettä elämään. Vehnä siis ulottaa karmean kirouksensa yhä laajemmalle ihmisen elämään.
Tästä hyvä esimerkki on yhä yleistyvä ilmiö, jossa esimerkiksi konferenssimatka muutetaan samalla lomamatkaksi. Ihmiset eivät enää halua selvästi erottaa työtään vapaa-ajasta, jolloin työmatkoille on kätevää ottaa perhe mukaan ja lomailla siinä kokousten ja konferenssien välissä.
Monilla työpaikoilla on myös jokin someryhmä, jossa työ- tai muita asioita voidaan hoitaa kellon ympäri, myös vapaa-ajalla. Missä kohtaa ihminen siis todella rentoutuu ja antautuu oi niin hedelmälliselle joutenololle ja tylsyydelle?
Juuri tämä joutenolo olisi nimittäin tärkeää. Ihminen on luovimmillaan, kun on tylsää. Ei elämä myöskään ole pelkkää työntekoa ja uraputkea. Työ on aina pois ihmissuhteilta ja harrastuksilta, jotka ovat sitä oikeaa, henkilökohtaista kehitystä.
Toki myös työnteko kasvattaa, mutta ihmistä ei ole tehty tekemään työtä kaiken aikaa: eivät metsästäjä-keräilijät käyttäneet melkein puolta valveillaoloajastaan työntekoon. Heille riitti, kun sai ruoan ja veden kerättyä ja tähän meni vain muutama tunti. Loppu olikin vapaata.
Aika on arvokkain omaisuutemme ja sitä on suojeltava vehnän tyrannialta. Se kuitenkin vaatii työtä. On pystyttävä vetämään selvä raja työn ja vapaa-ajan välille ja on osattava rentoutua.
Työstä täysin vapaana aikana onkin hyvä vaikka pistäytyä kaverilla, lukea antiikin Kreikan myyttejä tai pohtia nykymenon mielettömyyttä. Joutenoloa vaaditaan kuitenkin näihin kaikkiin aktiviteetteihin, ja joutenolo onkin se pelto, jolla viisaus kasvaa. Tämän hetken pellot ovat kuitenkin täynnä vehnää, joten se on niitettävä pois. Töihin siis!
Tomi Paavola
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.