Veneet on nostettu maihin ja rannikon vedet jäätyneet, joten nyt on hyvin aikaa pilkkijakkaralla istuessa pohtia Perämeren kalasatamien tulevaisuutta.
Nouseva Rannikkoseutu ry:n julkaisema kalasatamaselvitys ei nimittäin ollut mairittelevaa luettavaa.
Varsinkin Haukiputaalle tuli huutia. Sen satamatilanne on surkea ja suorastaan häpeäksi perinteiselle ammattikalastuspitäjälle. Kiviniemen kalasatama tulisikin saattaa kiireesti kuntoon, kuuluu sanatarkka lainaus raportista. Sijainniltaan Perämeren paras kalasatama on laiminlyöty.
Kauniina kesäpäivänä Kiviniemen kalasatama on pittoreski idylli, joka vetää vertoja lämpimien maiden turistikohteille. Hallin seinustalla istuu ukkoja turisemassa, turistit lusikoivat lohisoppaa Kalapuohin terassilla, ja lokit kirkuvat häikäisevässä valossa.
Kalahallin seinälle on ripustettu yksinkertaisia kylttejä kertomaan, mitä kalaa on päivän saaliista myytävänä. Asiakas on onnesta soikeana, kun pääsee kylmähuoneeseen valitsemaan jäähileen seasta vielä äsken meressä uineita hopeakylkisiä.
Noin on parhaina päivinä. Yhtä hyvin voi joutua kääntymään takaisin. Ei ole kalaa, ei näy ketään keneltä udella saalista, ja Puohi myy norjalaista lohta, jos sekään on auki. Pettyneessä mielentilassa tulee mulkaistua turkisrehutehtaan kuljetuslaatikoita. Minkeillekö ne silakat menivät?
Sitä paitsi, hallihan on raportin mukaan suorastaan rähjäinen, eikä yllä lähellekään elintarvikehygienialain vaatimuksia. Jäähilekone on toimiva, mutta kylmähuoneen lämpötila vaihteleva.
Levypintaiset seinät ja puiset karmit pitäisi vaihtaa kaakeleihin, ja pitäisi olla kunnolliset perkuutilat. Sulkeminen uhkaa, jos kohennusta ei ala tapahtua.
Eivätkö hallin omistava kunta ja hallia käyttävät kalastajat näe, millaisen mahdollisuuden he vaarantavat? Kiviniemen satama on kulttuurisesti ja matkailullisesti merkittävä. Se sijaitsee lähes Oulun kaupungin rajalla, lähivesillä on erinomaiset kalastusmahdollisuudet, saaliina kaikki Perämeren merkittävät talouskalalajit.
Hyvien jääolosuhteiden ansiosta on mahdollisuudet ympärivuotiseen kalastukseen. Kaupungista, Kiviniemen vierasvenesatamasta ja Virpiniemen golfkentältä olettaisi riittävän asiakkaita, jos kaiken kukkuraksi syntyisi Oulun seudun ensimmäinen oikea kalaravintola. Miksei myös kalankäsittely- ja ruokakursseja?
Satamassa on erinomaiset myyjän markkinat. Ekologinen lähiruoka, paikallinen tuore kala on aina ollut seudun asukkaiden arvostamaa. Arvo vain nousee, kun marketit ja lounasravintolat siirtyvät entistä enemmän kaukana kasvatetun kalan tarjontaan. Jokin mättää pahasti, kun meillä edullisena vaihtoehtona myydään Vietnamissa Mekong-joessa kasvatettua pangasiusta. Joku markkinointivastaava nukkuu, kun paikalliset mahdollisuudet rapistuvat.
Tässä on morkattu Haukiputaan Kiviniemen kalasatamaa, mutta ydinongelmat ovat samat monissa muissakin Perämeren kalasatamissa. Ammatti- ja kotitarvekalastajien pitäisi ottaa vakavissaan kalasatamaselvitys, ryhtyä puhaltamaan yhteiseen hiileen ja muistaa kuluttaja kuninkaana. Tukea ja opastusta löytyy usealtakin luukulta, jos on kiinnostusta kysyä. Mutta ennen kaikkea kyse on tahdosta.
Perämeren rannikolla on lähes 40 kalasatamaa ja purkupaikkaa, joiden kalahalleista 12 täyttää elintarvikehygienialain vaatimukset. Ammattikalastajarekisteriin kuuluvia kalastajia on vajaat 300. Kotitarvekalastajia määrä Perämeren rannikolla on 624. Perämeren satamien kautta nousee kalaa maihin keskimäärin neljä miljoonaa kiloa vuodessa.
Kalasatamaselvityksestä (www.nousevarannikkoseutu.fi/kalatalous/kalasatamaselvitys) löytyy lisää lukuja keskustelun aiheeksi vaikkapa joulun kalapöytään.