Umm Qasr
Liittouman brittisotilaat joutuvat lujille kun ensimmäinen lääkkeillä lastattu avustuskuorma Kuwaitista lähestyy eteläirakilaisen Umm Qasrin satamakaupungin sairaalaa.
Sairaalan porttia ja muureja vasten tunkee tiheä ja kiihtynyt ihmismeri. Kohta sotilaat joutuvat ampumaan varoituslaukauksia hajoittaakseen käsirysyksi yltyvän kiistan irakilaismiesten kanssa sisäpihalla.
Vaikka Yhdysvaltain johtama liittouma on kaatanut Saddam Husseinin hallinnon, sen toiminta herättää kasvavaa arvostelua etelä-Irakissa, jossa vapauttajien toivottiin saavan kukkaisvastaanoton.
Saddamin hallinto kohteli shiamuslimien asuttamaa etelä-Irakia kovakouraisesti ja syrjien. Täällä alkuun koettu varovainen tyytyväisyys vallanvaihdoksesta on kuitenkin muuttumassa katkeraksi pettymykseksi.
Elämä Irakin tärkeimmässä satamakaupungissa on liittouman mielestä palaamassa hyvää vauhtia normaaliksi ja siviilihallinto toimii. Sairaalan henkilökunnan ja paikallisten asukkaiden mielestä tilanne on jotain aivan muuta.
Avustustoimet
satunnaisia
Liittouman sotilasjoukkojen avustustoimet ovat kaupunkilaisten mukaan olleet satunnaisia ja vähäisiä. Kansainväliset järjestöt puolestaan eivät ole ainakaan vielä saaneet riittäviä mahdollisuuksia toimia tehokkaasti. Ilmapiiri on levoton ja epävakaa.
"Turha puhua vapauttamisesta, kun meillä ei ole puhdasta vettä, turvallisuutta eikä töitä. Emme halua tai tarvitse amerikkalaisia tai brittejä tänne miehittäjiksi. Heidän pitää tulla avunantajina, mutta siitä ei ole mitään merkkejä", sanoo Khaled Badr Abdallah tuikeasti muun miesjoukon nyökytellessä sairaalan pihalla vanhan miehen puheille.
"Ja haluamme oikeutemme takaisin. Ne ovat puuttuneet meiltä aivan liian kauan", Khaled Badr Abdallah jatkaa.
Umm Qasr ja sen ympäristö näyttävät tyhjäksi revityiltä rauniokasoilta, paljon pahemmilta kuin Persianlahden sodan jälkeen 12 vuotta sitten.
Kaikkialla kaupungissa niin lapset kuin aikuisetkin ryntäävät jokaisen pölyisellä tiellä ajavan ulkomaalaiselta näyttävän ajoneuvon perään ja piirittävät hetkessä ne autot, jotka erehtyvät pysähtymään.
Luhistuneiden röttelöiden uumenista säntää lisää käsikärryin ja -rattain varustautuneita toivorikkaita. Kaikilla heillä on yhteinen toive: vettä, lääkkeitä, mitä vain.
Turvattomuus ja huutava pula eivät suinkaan rajoitu vain Umm Qasrin satamakaupunkiin.
Ryöstely
jatkuu Basrassa
Siviiliväestö on ahdingossa myös etelän suurkaupungissa Basrassa, jonka puolitoista miljoonaa asukasta ovat olleet pahassa puristuksessa lähes sodan alusta lähtien. Laajat alueet kaupungista olivat vielä viikonlopuna lainsuojattomia alueita, joissa sekava ammunta ja ryöstely jatkuivat.
"Ammuntaa on siellä täällä, mutta suurin ongelmamme on puhtaan veden puute, sanoo basralaisnainen Hayat, joka on tuonut vuoden ikäisten Banden-tyttärensä sairaalaan lääkkeiden toivossa.
Puhtaan veden puutetta valittavat poikkeuksetta kaikki. Kyseessä on vakava ongelma, sillä kesää kohti nopeasti edettäessä aurinko paahtaa etelässä jo 35 asteen voimalla. Ihmiset joutuvat turvautumaan kastelukanavien ja kaivojen veteen, joka on suolaista ja likaista.
Jo ennen sotaa vesitilanne oli kehno, muistuttaa norjalainen vesi-insinööri Tor Valla, joka johtaa Kirkon Ulkomaanavun norjalaisen sisarjärjestön katastrofiapuryhmää. Yhtenä harvoista se on päässyt aloittamaan vedenjakelun ja -puhdistuksen etelä-Irakissa.
Vesilaitokset
tuhottu
"Juomavettä; valmistettiin useissa pienissä vesilaitoksissa, jotka nyt on kaikki tuhottu. Sekin vesi oli suolaista, eikä Irakilla ollut YK:n talouspakotteiden takia varaa ostaa riittävästi puhdistukseen tarvittavia kemikaaleja", Valla sanoo.
Tällä hetkellä norjalaisten käytössä on 20 vesiautoa. Määrä on tarkoitus kasvattaa Kirkon Ulkomaanavun tuen turvin sataan tankkiautoon. Myös vedenpuhdistus ja puhdistamojen korjaaminen on käynnistymässä. Mutta aina kun turvallisuustilanne muuttuu huonoksi, tankkiautot joutuvat perumaan lähtönsä ja jano Irakin puolella yltyy.
Sairaalat tarvitsevat pikaisesti lisää lääkkeitä, sillä myös terveystilanne oli kehno jo ennen sotaa. YK:n Persianlahden sodan jälkeen käynnistämien talouspakotteiden takia lapsikuolleisuus on kolminkertaistunut ja etelä-Irakissa neljäsosa lapsista on pysyvästi aliravittuja.
Zubairista kotoisin oleva vuoden ikäinen Roqaya on sodan ja sitä edeltäneen pulan pahimpia sijaiskärsijöitä. Tytöllä on verenkierto-ongelmia, sydän läpättää ja koko keho on kuivunut, syvästi huolestunut äiti Fatma kertoo.
"Jos hänet saataisiin hyvään hoitoon, tilanne korjautuisi nopeasti. Täällä; se ei onnistu", tyttöä tutkiva kuwaitilaislääkäri sanoo.