Kirsti Luova: Vellamo, veden tytär. Kuvittanut Mikko Mononen. Pieni Karhu 2002.
Päijät-Hämeen maakuntavaakunassa on sinisellä pohjalla keltainen käki ja vedenneito. Kärköläläinen suomentaja ja kirjoittaja Kirsti Luova kirjoitti vaakunan kalanpyrstöisestä neidosta sadun. Sen kuvitti Lahden muotoiluinstituutissa opiskeleva lahtelainen Mikko Mononen.
Niin syntyi maakunnan oma satukirja Vellamo, veden tyttö.
Liekö ensimmäinen kerta, kun virallinen maakuntatunnus alkaa elää sadussa. Mukana seikkailussa ovat myös Murru, veden vanhus, ja lintu, joka ei ole käki.
Kirsti Luova lennättää Murrun hallitsemaan suureen järveen yötaivaalta tähden. Se sammuu Murrun kämmenellä ja muuttuu kultahiuksiseksi keijukaistytöksi. Murru antaa veden lapselle nimen Vellamo ja varustaa hänet vedenneidon pyrstöllä.
Pikkulintu tirskuu Vellamolle: "Sinun silmäsi tuikkivat kuin tähdet."
"Tähti minä olenkin", Vellamo sanoo.
"Ai pyrstötähti?" lintu nauraa.
Kaikissa merellisissä, oseaanisissa kulttuureissa esiintyy merenneitoja. Miksei myös Päijät-Hämeessä, joka on ylpeä suuresta järvestään. Makeiden sisävesien vedenneidot ovat najadologien eli neitotieteilijöiden mukaan läheistä sukua merenneidoille. Näin Päijät-Häme viimeistään sadullaan päivittää maakunnan myös neitotieteilijöiden, muun muassa professori Anto Leikolan, tietoisuuteen.
Kalevalassa Vellamo on meren jumalan Ahdin puoliso. Heillä on tuhansia lapsia, ahikaisia ja ahikattaria.
Päijät-Hämeen maakuntasadussa ei päästä näin pitkälle, vaan Vellamo tutustuu kalevalaisesti mukaeltuun Ukkosen poikaan, Tulinuoleen.
Tulinuoli veljineen ratsastaa mustilla ja harmailla pilvillä. He paiskovat rätiseviä nuolia ympäriinsä ja rummuttavat pilviratsujensa kylkiä niin, että kuuluu kova pauke ja jyrinä.
Maakuntasatu selittää ukkosen synnyn samantapaisesti kuin skandinavinen mytologia, jossa Thor sinkoilee vasaraansa.
Vellamo-satu irtoaa lähtökohdastaan, vaakunasta, kasvaa sitä suuremmaksi ja nojautuu kalevalaisen ja pohjoismaisen mytologian kylkeen.
Heraldiikalla eli vaakunopilla onkin tarkat säännöt ja omat kymmenen käskyä. Siihen maailmaan sadun ei kannattaisikaan eksyä yhtään syvemmälle.
Kun Manner-Suomen maakuntien liitot hyväksyivät 1997 itselleen maakuntavaakunat, Päijät-Hämeen liitto oli toinen niistä, jotka teettivät aivan uudet, aiemmista historiallisista aiheista poikkeavat maakuntavaakunat.
Päijät-Hämeen vedenneitoinen vaakuna-aihe on peräisin arkkitehti Jac Ahrenbergin 1904 Lahden kauppalalle tekemästä vaakunaehdotuksesta.
Millaisia satuja mahtaisi paikallisin voimin syntyä, jos Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaakunan kuusi hopeista kärppää tai Lapin nuijamies herätettäisiin heraldisesta lukituksen tilasta?