Oulun vuoden luontokuva 2009
-tapahtuma Oulussa Pohjankartanon juhlasalissa tänään kello 18.30. Ovet avautuvat kello 18. Lippuja saa myös ovelta. Vuoden Luontokuvat -esityksen lisäksi Markku Välitalo: Matkoja mieleni maisemiin ja Juha Taskinen: Jäätä rakastavat, Torsti-kuutin sukellusseikkailut, elokuva.
Suomalainen luontokuvaus on huipputasoa. Siitä kielivät monet kansainvälistä mainetta niittäneet luontokuvaajamme.
"Tähän vaikuttaa olennaisesti se, että meillä kuvat otetaan aidosti luonnossa. Lisäksi pohjoinen valo muotoilee hienosti kohteita", oululainen luontokuvaaja Markku Välitalo, 57, kertoo.
Mies hankki ensimmäisen järjestelmäkameransa 1974. Kuvallinen ilmaisu on Välitalon sydäntä lähellä. "Lapsesta asti olen harrastanut piirtämistä."
Hän rakastaa suomalaisia erämaa-alueita. Perheellä on kesämökki Posiolla, ja mikä onkaan mieluisampaa kuin vaellella kameran kanssa alueen vanhoissa metsissä.
Kojutusta Välitalo harrastaa vain vähän. "Liikkuessa kohteita löytyy monipuolisemmin. En halua vetää tiukkaa rajaa kuvausaiheilleni." Tärkeää on luonnon ja sen tunnelman välittäminen kuvallisin keinoin.
"Digikameran hankin 2005 ja optiikkani on kohtuullisen yksinkertainen. Käytän mieluiten laajakulmaa polttovälillä 10-22. Runko on Canonin 50D. Lintuobjektiivia en omista, mutta jalusta kulkee aina mukana."
Välitalolle kuvaaminen on etsimisen ja löytämisen iloa sekä oivaltamisen riemua. "Ja kuvan metsästystä", kuvakilpailuviettinsä avoimesti tunnustava Välitalo hymyilee. Hänelle on kertynyt useita palkintoja vuosien mittaan.
Savonlinnalaiselle dokumentaristille Juha Norppa Taskiselle, 51, luontokuvaus on pieni sivumauste dokumenttielokuvien tekemisen ohella. Hän on myös taitava kirjoittaja ja on julkaissut useita luontoaiheisia kirjoja, viimeisin huhtikuussa ilmestynyt Paluu Saimaalle.
Nykyään Taskisella on kaksi pääkohdetta, joiden parissa hän mieluiten kuvauskameroineen liikkuu. Toinen niistä vaatii sukeltamista toisiin ulottuvuuksiin. Norpat kun viettävät ajastaan noin 85 prosenttia veden alla.
"Olen seurannut norppien elämää tiiviisti 30 vuotta ja identiteettini on rakentunut niiden ympärille."
Taskinen työskentelee mieluusti myös ihmisten parissa Vienan Karjalassa, jonka aitous, hiljaisuus, erämaat, kosket ja surumieliset järvet ovat tehneet Taskiseen lähtemättömän vaikutuksen.
"Ihmiset Vienassa ovat vilpittömiä ja vieraanvaraisia. Heillä on tarinoita kerrottavanaan, ja heidän vaatimattoman arkensa ehdot sanelevat joki ja luonnon antimet. He hallitsevat kädentaitoja, jotka meiltä ovat katoamassa tai jo kadonneet."
Erityisen huolissaan Taskinen on norppakannan taantumisesta nousuvuosien jälkeen. "Meillä Saimaan seudulla käydään kovaa polemiikkia siitä, pitäisikö verkkokalastusta rajoittaa enemmän. Lähes puolet kuuteista hukkuu joka kevät mökkiläisten verkkokalastuksen takia. Myös ilmastonmuutos vaikuttaa kannan laskuun."
Taskista eivät kuvakilpailut kiinnosta, mutta mies on saanut dokumenteistaan ja luonnonsuojelun hyväksi tehdystä työstä lukuisia tunnustuksia ja palkintoja. Niistä viimeisin oli Etelä-Savon Vuoden 2009 ympäristöpalkinto.
"Norppien myötä silmäni ovat auenneet ihmisten välinpitämättömyydelle eläimiä kohtaan. Parasta arvokasvatusta olisi, jos vanhemmat veisivät lapsiaan retkelle luontoon pienestä pitäen. Jos lasta pelotellaan ötököillä ja eläimillä, kantaa tämä traumaa ikänsä."