Runkoputken halkeaminen Oulun Limingankadun ja Aleksanterinkadun kulmassa katkaisi viikonloppuna veden saannin alueella noin 150 talouteen. Tapaus nosti jälleen esiin sen, miten keskeistä on, että kaupunkien kunnallistekniikka on kunnossa ja toimii.
Haljennut runkoputki on vuodelta 1964, siis vanha. Alueen asukkaiden mukaan paikalla on tulvehtinut ennenkin. Ehkä tämä tapaus johtaa siihen, että pikapuoliin asia hoidetaan pysyvästi kuntoon eli uusitaan itse runkoputki. Kustannuksensa on usein toistuvilla korjauksillakin.
Asukkaiden vesihuolto hoidettiin katkoksen aikana tuomalla pariin pihaan vedenjakelusäiliöt. Vesihuollon minimivaatimus tuli näin täytetyksi, eikä kenenkään henki ja terveys vaarantunut. Se, ettei vessaa voi huuhdella normaaliin tapaan, on tietenkin kiusallista, mutta tarpeen vaatiessa sen veden voi sulattaa vaikka lumesta.
Verkkokeskusteluissa tosin ehdittiin jo valitella, ettei katkoksen takia voinut käydä suihkussakaan. Sitä ongelmaa on vaikea pitää järin suurena. Ehkä tapahtumaa saattoi pitää aikamatkana viime vuosisadan puoliväliin, jolloin selvittiin ilman perusteellista päivittäistä peseytymistä. Jos tuska äityy suureksi, kaupunkilaisten käytössä on esimerkiksi pari uimahallia.
Kysymyksiä tapaus kuitenkin herätti siitä, millainen päivystysvalmius kaupungissa on tämäntyyppisten tapausten varalta. Putken varsinaiset korjaustyöt alkoivat vasta maanantaiaamuna. Nyt alueen asukkaat selvisivät ilman ylivoimaisia ongelmia, mutta heidän näkökulmastaan putkeen korjaamisen tuli turhalta tuntuva viive.
Epäilemättä kyse on osaksi kustannuksista. Toivottavasti reagointikykyä ja lähtönopeutta löytyy, jos tilanne todella sitä vaatii.