Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ei tue Eufratin ja Tigriksen valjastavia pato- ja voimalaitoshankkeita. Maailmanpankki puolestaan kieltäytyi hankkeiden rahoituksesta jo vuonna 1984. Perustana eivät olleet ympäristö-, ihmisoikeus- ja kulttuurikysymykset, vaan hankkeiden ulkopoliittinen arveluttavuus. Patojen avulla Turkki pystyy kuukausiksi katkaisemaan veden Syyrialta sekä Irakilta.
Turkki ei ole allekirjoittanut YK-sopimusta rajan ylittävien vesistöjen käytöstä. Sille vesi on kuin öljy, eli lähteen omistajalla on siihen kiistaton oikeus. Kansainvälisen tuomioistuimen mukaan kaikilla vesistön varren mailla on kuitenkin oikeus sen käyttöön. Myös rajat ylittäviä ympäristöhaittoja koskevasta Espoo-sopimuksesta puuttuu Turkin allekirjoitus.
Eufrat valjastettu
Kaikkiaan Kaakkois-Anatolia -projekti GAP sisältää 22 patoa ja 19 voimalaitosta. Puolet on toteutettu. Eufrat on valjastettu, mutta Tigris virtaa vielä vapaana. Mieliä kuohuttaa suurin hankkeista, Ilisu-pato. Se on jopa korkeampi kuin Eufratin 179 metriä korkea Atatürk-pato.
Ilisun alta siirretään 78 000 ihmistä. Se hautaa alleen Hasankeyfin 6 000 vuotta vanhan kaupungin. Ylä-Mesopotamian 12 000 vuotta vanha alue, 23 erilaisen kulttuurin vielä tutkimaton kehto jää veden alle. Ihmisen historian tärkeimpiin laaksoihin kuuluvalla alueella on 6 000 luolaa.
Hanke on vaakalaudalla. Sen takaajat ja urakoitsijat ovat Itävallassa, Sveitsissä ja Saksassa. Turkki ei ole täyttänyt takaajapankkien ehtoja eikä ole ryhtynyt sovittuihin toimiin väestön korvausten järjestämiseksi, luonnon suojelemiseksi ja kulttuurimuistomerkkien pelastamiseksi. Rakennustyöt aloitettiin ennen sovittua aikaa ja niitä suojelee 5 000 sotilasta.
Pankkien antama armonaika umpeutui vuoden lopussa, mutta sitä jatkettiin, vaikka pakkolunastus oli aloitettu vastoin sopimusta. Laman ja työttömyyden puhaltaessa niskaan kaukaiset ihmiset, ympäristö ja kulttuuri unohtuvat.
Strateginen projekti
Patohanketta väitetään sotilasstrategiseksi projektiksi omia kurdeja ja arabinaapureita vastaan. Kurdien vapausliike ei kuitenkaan kukistu sotilaallisin keinoin. Brittilehti Guardian varottaa, että Nato voi Turkin takia ajautua sotaan vesivaroista.
"Jos vettä käytetään aseena, sota vedestä voi olla varsin mahdollinen", sanoi YK:n pääsihteeri Boutros Boutros-Ghali jo vuonna 1985.
"Kymmenen vuoden päästä vesi on öljyä tärkeämpi kiistakapula", ennusti puolestaan kurdijohtaja, Irakin nykyinen presidentti Jalal Talabani Persianlahden sodan aikaan 1991.
Lähi-idän tärkeimpien jokien alkulähteet sijaitsevat kurdialueella. Niiden patoamisella on yhteys kurdikapinoihin.
Turkki perustettiin 1923 yhden kansan valtioksi, eli kurdeja ei virallisesti ole olemassa. Alueen jokien patoamista alettiin suunnitella jo 1930-luvulla. Sotien välillä oli useita kurdikapinoita.
Sotilaat kaappasivat Turkissa vallan vuonna 1980. Kurdit ryhtyivät kapinaan sotilashallitusta vastaan vuonna 1984. GAP-suunnitelmat syntyivät pikavauhtia.
Niiden toteuttaminen aloitettiin vuonna 1984. Yhdeksi Ilisun tarkoitukseksi väitetään sissien vetäytymistien katkaiseminen.
Tuhansia kyliä tuhottiin ja asukkaat karkotettiin. Kolmen miljoonan sotapakolaisen jatkona ovat GAP:n takia pakkomuutetut.
Korvauksia on luvattu, mutta vain maanomistajille. Kurdit ovat vuokraviljelijöitä.
Mittavat seuraukset
Padon takia malaria lisääntyy ja jätevedet saastuttavat patojärvet. Syyriassa Eufratin patoaminen on jo aiheuttanut juomaveden laadun laskun. Tigrisin patoaminen tuntuu vehmaaseen Basran suistoon asti.
Ekologiset seuraukset ovat mittavat. Alue kuuluu maailman lajirikkaimpiin. Ilisusta tulee ruuhkapato, josta lirisee vähän vettä, mutta kerran päivässä ryöpsäytetään seitsemän metrinen keinotekoinen tulva. Se tappaa elämän.
Turkki katsoo ulkopuolisen valvonnan sotkeutumiseksi sisäisiin asioihin. Sen energian tarve on kiistaton. Huoltamalla vanhat laitteet se saisi 4,5 kertaa enemmän sähköä kuin Ilisusta. Vanhojen voimajohtojen hukkaprosentti on asiantuntijoiden mukaan yli 30 prosenttia.