Mikä oli ajateltu kolmas vaihtoehto? Martti Miettusen uskottiin olevan vaikea kieltäytyä. Yksi vaihtoehdoista oli Paavo Väyrynen itse. Hänet leimattiin pian mustaksi hevoseksi. Keskustelua ylläpiti erityisesti SDP hyödyntäen sen aiheuttamaa pelkoa.
Väyrynen ajatteli itseään vakavasti ehdokkaaksi pitkin syksyä. Syksyn YK-matkallaan hän ehätti sitä varten kirjoittamaan kirjan "Kansallisia kysymyksiä".
Ahti Karjalainen epäili Väyrysen motiiveja ja suutahti eräässä Marskin kokouksessa, jossa K-linjan nuorempi siipi ehdotti hänelle vetäytymistä. Urho Kekkoselle Väyrynen oli jo vuonna 1978 arvioinut, ettei Virolainen sen paremmin kuin Karjalainenkaan selviä ehdokasäänestyksessä.
Väyrystä ehdotettiin myös järjestöväen piiristä. Kesällä 1981 olivat Keskustan Yhteiskuntatieteilijät lähestyneet Väyrystä kysymyksellä, voisivatko he antaa julkisuuteen kannanoton Väyrysen ehdokkuudesta. Hänellä arvioitiin olevan "nostetta".
Yhteiskuntatieteilijöiden kokous oli päätynyt Väyryseen "realistisin perustein": puolueella ei ole toista kiistatonta johtohahmoa. Väyrysen ulkopoliittiset ansiot katsottiin riittäviksi. Lisäksi hän johti "maan kansanvaltaisinta puoluetta".
Väyrynen keskusteli ehdokkuudestaan Virolaisen kannattajiksi tiedettyjen Kari Hokkasen ja Taisto Tähkämaan kanssa, joka toppuutteli. Väyrysellä oli jo kirjoitettuna luonnos kannanotoksi,jonka hän näytti Seppo Kääriäiselle ja Juhani Perttuselle.
Väyrysen esitys
Väyrysen kotiin Helsingin Pohjoisrantaan kokoontuneet miehet kuitenkin kehottivat Väyrystä repimään paperin.
Väyrysen tarkoitus oli teettää ehdokkuudestaan päätös puoluehallituksessa. Väyrysen luonnos kuului:
"Käydyssä keskustelussa ovat olleet voimakkaimmin esillä tohtori Ahti Karjalaisen ja tohtori Johannes Virolaisen nimet. Koska ehdokaskysymyksen ratkaiseminen näiden kahden henkilön välillä saattaisi hajottaa puolueen yhtenäisyyttä ja haitata puolueen vaalimenestystä, puoluehallitus ehdottaa puoluevaltuuskunnalle ja puoluekokoukselle, että puolue asettaisi presidenttiehdokkaakseen puheenjohtajansa Paavo Väyrysen."
"Puoluehallitus katsoo, että valitsijamiesryhmä voi aikanaan harkita myös muun henkilön esilleottamista, jos joku muu keskustapuolueeseen lukeutuva henkilövoisi saada laajemman kannatuksen valitsijamiesten kokouksessa."
"Puoluehallitus on myös käsitellyt hallituksen toimintaa siinä tapauksessa, että Tasavallan Presidentin este muodostuisi pysyväksi. Ministeri Eino Uusitalon ehdotuksesta puoluehallitus päätti, että pääministerin sijaiseksi tällöin siirtyisi ulkoasiainministeri Paavo Väyrynen."
Toinen vaihtoehto oli, että puolue menisi vaaleihin ns. sammutetuin lyhdyin, jolloin valitsijamiehet nostaisivat esiin Karjalaisen. Keskustelua käytiin siitäkin, että jos Virolainen tulisi valituksi ehdokkaaksi, puuttuisi Neuvostoliitto valitsijamiesäänestysten välillä asiaan ja Virolaisen olisi ulkopoliittisista syistä luovuttava Karjalaisen hyväksi. Siksi puoluekokouksen tulisi päättää neuvotteluoikeuksista puoluejohdolle.
Maaherrat liikkeellä
Maaherra Martti Miettunen ei uskaltanut sanoa suoraan Kekkosen kannattaneen Karjalaista, mutta hän muiden keskustalaisten maaherrojen kanssa levitti tietoa, että Neuvostoliitto tukisi Koivistoa, mikäli Virolainen tulisi keskustapuolueen ehdokkaaksi.
Julkisesti keskustalaiset maaherrat eivät esiintyneet.
Epämääräiset keskustelut herättivät osassa keskustalaisia lähinnä kauhua ja käänsivät ihmisiä jo Koiviston taakse. Puoluejohdon tunnustelut koettiin kuitenkin keskustalaisten piirissä myös rauhoittaviksi, olipahan nyt saatu keskustella eri vaihtoehdoista. Mutta ilmapiiri kävi entistä painostavammaksi.
Väki halusi päästä tilanteesta. Se oli mahdollista vain yhdellä tavalla. Edessä oli äänestys kahdesta tohtorista. Keskustapuolueen järjestöväki pääsi vihdoin mittaamaan tohtorien kannatuksen. Poliittisen ottelun viimeinen erä alkoi.
Virolaisen tukiryhmä korosti loppumetreillä tulevan päätöksen sitovuutta kaikissa tilanteissa eliminoidakseen mustan hevosen mahdollisuuden ja pani tukiryhmän yhdyshenkilöt soittamaan vielä joka kuntaan varmistuakseen voitosta.
Marraskuun alussa tehdyt mielipidemittaukset näyttivät Virolaiselle selvää etumatkaa. Vaalipäällikkö Tuomikoski saattoi kirjoittaa tukimiehille:
"Nyt meillä menee todella hyvin." Virolaiselle mitattiin 56 prosentin ja Karjalaiselle 44 prosentin kannatus mutta Virolaisen joukot arvioivat Virolaisen johtaneen noin kahdella kolmasosalla.
Väyrysen viimeinen yritys
Puoluehallitus kokoontui muutamaa päivää ennen Kuopion kokousta epätoivoisessa ilmapiirissä. Niin Väyrynen, Ahti Pekkala kuin Kääriäinenkin arvioivat puolueen olevan melkein lopun edessä. Uusitalo näki jo sosiaalidemokraatin presidenttinä.
Oikeuskansleri Kai Kortteelta oli tiedustelu voiko puolue valita sittenkin kaksi ehdokasta.
Päivää ennen puoluehallitusta Väyrynen vielä ehdotti, ettei ehdokasta nimettäisikään täysin tietoisena siitä, että puoluekokouksen enemmistö äänestäisi Virolaista.
Veikko Pirilä piti ehdotusta harkitsemattomana. Väyrynen uskalsi tehdä ehdotuksen, koska se oli ainoa kenttäkierroksella jonkin verran kannatusta saanut vaihtoehto. Kyseistä vaihtoehtoa oli päätetty tiedustella myös molemmilta ehdokkailta.
Puoluehallituksen 17.11. 1981 pidetyssä kokouksessa, jossa olivat molemmat ehdokkaatkin mukana, Karjalainen sanoi yllättäen olevansa valmis omalta osaltaan luopumaan kolmannen hyväksi, jos Virolainenkin luopuu. Hän oli tyytymätön K-linjan, ennen muuta Väyrysen vaisuun esiintymiseen hänen puolestaan. Uusitalokin kannatti sopuratkaisun etsintää.
Virolainen oli valmis sovintoon mutta katsoi, että puoluekokouksen on päätettävä ehdokkaasta. Kun Väyryselle selveni, etteivät ehdokkaat peräänny, hän sanoi vihdoin:
"Käsitykseni on, että keskustapuolueen tulee asettaa ehdokkaaksi Ahti Karjalainen."
Hän perusteli valintaa ennen muuta ulkopolitiikalla - "Neuvostoliiton luottamus ratkaisee" - mutta piti Karjalaista myös johdonmukaisena ja luotettavana.