Keskustan veteraani Paavo Väyrynen on esiintynyt itsevarmana ja voitontahtoisena julkisuudessa viime viikkoina. Hän sanoi keväällä, että putoaminen eduskunnasta vapautti hänet kampanjoimaan täysillä presidenttiehdokkuutensa puolesta, mikä on kyllä näkynyt.
Samalla kun Väyrynen on ollut aktiivisesti esillä, keskustan pää-äänenkannattaja Suomenmaa arvosteli rajusti puheenjohtaja Mari Kiviniemeä hiljaiselosta. Väyrynen on ottanut luonnollisesti kaiken irti tilanteesta voidessaan hallita keskustan ilmatilaa kesähelteillä.
Yksi suomalainen on varma Väyrysen tulevasta ehdokkuudesta ja hyvistä mahdollisuuksista tulla valituksi presidentiksi. Hän on Paavo Väyrynen itse. Puolueessa hänellä ei ole riittävästi kannatusta.
Väyrynen tunnusti tällä viikolla, että puoleen johto ja sen lähipiiri vastustavat hänen ehdokkuuttaan. Vain viikkoa aikaisemmin hän leimasi median keksinnöksi sen, että keskusta etsii epätoivoisesti kilpailevia ehdokkaita.
Täysin vailla totuuspohjaa ovat Väyrysen väitteet, joiden mukaan SDP:n piirijärjestöissä oltaisiin hänen ehdokkuutensa takana. Siltä suunnalta voi tulla korkeintaan yksittäisiä kannustushuutoja, joiden tarkoitus on tehdä kiusaa keskustalle.
Jos ei oma puolue enää ole Väyrysen takana, vielä vähemmän sitä on Suomen kansa. 40 vuoden poliittisen uransa aikana hän on onnistunut hankkimaan myös paljon poliittisia vihamiehiä.
Miksi Väyrynen kaikesta huolimatta sitkeästi kampanjoi ja uskoo itseensä kuin vuoreen? Kyseessä lienee veteraanipoliitikon viimeinen oljenkorsi pysyä politiikan parrasvaloissa, kun kaikki muu on mennyt alta.