"Pitkän linjan keskustapoliitikon Paavo Väyrysen paluu ministeriksi on poikkeuksellista nykypolitiikassa, jossa ministerien vaihtuvuus on suuri", toteaa politiikantutkija Petri Koikkalainen Lapin yliopistosta.
Väyrysen tulo Euroopan parlamentista takaisin valtakunnanpolitiikkaan kyseenalaistaa suuntausta, jossa Ahon ja sen jälkeisten hallitusten ministerit ole juurikaan pystyneet säilyttämään paikkojaan.
Vielä 1980-luvulle tultaessa muun muassa Mauno Koivisto, Kalevi Sorsa, Johannes Virolainen ja Ahti Karjalainen säilyttivät paikkansa ykkösketjussa 1960-luvulta alkaen.
"Poliitikkojen kulutuskestävyys on heikentynyt 1980-luvun jälkeen huomattavasti. Ministerit ovat pystyneet säilyttämään paikkansa keskimäärin 5-10 vuotta", Koikkalainen sanoo.
Kokoomus sai tällä kertaa vahvoja ministerisalkkuja. Koikkalainen arvioi keskustan hakevan voimatasapainoa käyttämällä kokemusta ja tunnettuja nimiä, jotta sananvalta porvarihallituksen sisällä säilyy.
Väyrysen tulo takaisin valtakunnanpolitiikkaan voi muodostua myös keskustan ministeriryhmän voimannäytteeksi, jos kaikki sujuu ongelmitta.
Keskustan eduskuntaryhmästä valinta antaa Koikkalaisen mukaan kuvan, että he uskaltavat tehdä tämän, vaikka on esitetty epäilyksiä siitä, sopeutuuko Väyrynen ministerin rooliin ja onko hän lojaali puoluejohdolle.
"Keskustalla voi olla halua osoittaa, että heillä on kapasiteettia sopeuttaa Väyrysen kaltaisia vahvoja persoonia uudelleen mukaan hallitusryhmän työskentelyyn nuorempien mukaan."
Joka kymmenes lappilaisääni Väyryselle
Väyrysen valinta ministeriksi selittyy osittain myös hänen kannatusmäärällään. Keskusta menetti vaaleissa kannatustaan erityisesti maatalousvaltaisilla alueilla: Pohjois- ja Itä-Suomessa sekä Kainuussa. Oulun ja Lapin läänissä keskusta menetti yli 30 000 ääntä. Koikkalainen laskee Lapissa annetuista äänistä jopa joka kymmenennen menneen Väyryselle.
"Väyrysen ministerivalinnalla keskusta saa luultavasti säilytettyä perinteisten keskustalaisten äänestäjien tuen, joille kansainvälisempi, urbaanimpi ja liberaalimpi linja ei ole mieleinen", Koikkalainen pohtii.
Väyrynen haluaa myös itse identifioitua alueellisuuden ja Lapin puolesta. Hän olisi ollut tyytyväisempi maa- ja metsätalousministerin salkkuun ulkomaankauppaministerin salkun sijaan.
"Aika monella nuoremmalla poliitikolla järjestys olisi ollut toisinpäin", Koikkalainen toteaa.
Väyrynen on ollut politiikassa mukana vajaa neljäkymmentä vuotta. Hän toimi 1970- ja 1980-luvuilla opetusministerinä, työvoimaministerinä ja ulkoasiainministerinä. Hän on ollut keskustan puheenjohtajana kymmenen vuotta ja kahteen otteeseen keskustan presidenttiehdokkaana.