Pääkirjoitus

Väy­ry­sen "ko­ko­nai­sa­jat­te­lu" häm­men­tää

Paavo Väyrynen pyrki ensimmäisen kerran keskustan puheenjohtajaksi vuonna 1972. Hän saattaa yrittää samaan tehtävään vielä vuonna 2010.

Matkustajille on luvassa läpivalaisevaa turvallisuusjumppaa, jos skannerit yleistyvät lentokentillä.
Matkustajille on luvassa läpivalaisevaa turvallisuusjumppaa, jos skannerit yleistyvät lentokentillä.

Paavo Väyrynen pyrki ensimmäisen kerran keskustan puheenjohtajaksi vuonna 1972. Hän saattaa yrittää samaan tehtävään vielä vuonna 2010. Siinä tulisi puheenjohtajapyrkimyksiin huikea 38 vuoden aikajänne, ylittämätön suomalaisessa politiikassa.

Eikä sen edes tarvitse jäädä viimeiseksi kerraksi, sillä 63-vuotias politiikan veteraani on pitkäikäistä sukua. Hänen isänsä Eemeli Väyrynen täyttää näinä aikoina Keminmaalla täydet sata vuotta.

Yrittämällä vielä keskustan johtoon Väyrynen tekisi poliittista historiaa. Aivan eri asia on, tekisikö hän sillä palvelusta sen paremmin itselleen kuin puolueelleen.

Matti Vanhasen ilmoitus puheenjohtajan paikan jättämisestä löi kaikki ällikällä, eikä keskustan sisäisiä pelikuvioita oltu sovitettu siihen tilanteeseen. Hämmennyksestä kertoi myös Väyrysen tiistainen tiedotustilaisuus. Ministeriä selvästi polttelisi päästä puheenjohtajuuden kautta kerrankin maan pääministeriksi, mutta vielä ei ollut aika kertoa asiaa suoraan.

Sen sijaan Väyrynen puhui "kokonaisajattelusta", jossa mietittäisiin myös puolueen sukupolvenvaihdoksen ajankohtaa. Ei hän sattumalta esitellyt mallia, jossa puheenjohtaja olisi konkari ja muu johtajisto nuorempaa sarjaa.

Väyrynen voi joutua huomaamaan, että hänen kaipaamansa keskustelu ehdittiin jo käydä. Jos keskusta aikoo näyttää uudistuvalta puolueelta, siihen tarvitaan jotain muuta kuin hyökkäysketjua Paavo Väyrynen, Mauri Pekkarinen ja Seppo Kääriäinen. Sukupolvenvaihdos on tuntunut lähtökohtana itsestäänselvyydeltä, mutta nähtävästi se ei sitä kaikkien mielessä ole.

Väyrynen onnistui taustalla taitavasti junailemaan nuoren Riikka Mannerin tuntemattomuudesta europarlamenttiin. Miehen asema keskustassa on niin vahva, että hän voi suuresti vaikuttaa myös seuraavan puheenjohtajan valintaan. Mutta moniko oikeasti voi kuvitella näkevänsä Väyrysen itsensä vaaliveturina vuonna 2010 hakemassa keskustalle suurimman puolueen asemaa?

Virtaa hänellä riittää, ja toinen pelikuvio voisi olla uskottavampi. Keskustalla ei ole toistaiseksi ketään presidenttiehdokasta näkyvillä. Siinä Väyrynen voisi hyvin ajatella itseään hahmona, joka keskustan ja vasemmiston äänin pyrkii presidentiksi estämään Suomen Nato-jäsenyyttä.

Tiistain hämärien lausuntojen jälkeen keskustan puheenjohtajakisa on entistäkin enemmän auki. Jos ei muuta, muut puolueet joutuvat kiristelemään hampaitaan, kun keskusta imee kaiken poliittisen julkisuuden. Sen puolue osaa.

paakirjoitus@kaleva.fi