Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen on ollut kansanedustajana jo yli 30 ja ministerinäkin kymmenkunta vuotta. Hän ei ole aiemmin pyrkinyt keskustan puheenjohtajaksi eikä ole siten ollut puolueensa pääministeriehdokas.
Pekkarinen ilmoittautui perjantaina ehdolle keskustan puheenjohtajakisaan ja myös pääministeriksi. Pekkarinen kiistatta täyttää kirkkaasti kelpoisuusehdot: poliittista kokemusta on vaikka muille jakaa, virtaa riittää ja hänen asiaosaamisensa on laaja. Vaikka Pekkarinen jäisi valitsematta, hänellä ei ole mitään menetettävää.
On sitten aivan eri asia, löytyykö puheenjohtajapelissä Maurin mentävä aukko. Kun puheenjohtaja väistyy, puolue yleensä hakee keulaansa uutta verta, ja sitä löytyy yleensä nuorennusleikkauksen kautta. Pekkarisen valinta merkitsisi vanhennusleikkausta. 62 vuoden ikä on Pekkarisen ehdokkuuden pitkä miinus.
Vaikka Pekkarisen kannatuspohja on varmasti laajempi ja hän on keskustassakin vähemmän kiistanalainen henkilö kuin myös ehdolla oleva ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen, hän tavoittelisi silti osin samoja ääniä kuin Väyrynen. Pekkarisen ehdolle lähtö heikentää Väyrysen valinnanmahdollisuuksia entisestään. Jos kaksikko pysyy mukana puoluekokouksen äänestykseen asti, muiden ehdokkaiden mahdollisuudet kohenevat.
Ehdolle on tähän mennessä tarjoutunut neljä nimeä. Väyrysen ja Pekkarisen lisäksi mukana ovat jo hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi ja kansanedustaja Timo Kaunisto. Euroedustaja Anneli Jäätteenmäellä on vielä mietintämyssy päässään, ja myös puoluesihteeri Jarmo Korhonen on ilmoittanut harkitsevansa ehdokkuuttaan.
Pekkarisen ilmoittautuminen vahvistaa epäsuorasti Kiviniemen mahdollisuuksia. Hänen kannaltaan avainasemassa on kuitenkin se, mitä Jäätteenmäki tekee. Jos Jäätteenmäki ei lähde ehdolle, Kiviniemen osakkeet vahvistuvat ehkäpä jo ratkaisevasti.
Keskusta joutuu miettimään valintaansa myös se mielessään, miten äänestäjät suhtautuvat. Pääministeriksi pyrkivällä pitää olla laajempaakin luottamusta ja toimivat suhteet muihin puolueisiin. Pekkarinen on tullut tunnetuksi terhakkana ja monia ärsyttävänä poliitikkona, joka on pekkaroinut eli junaillut oman vaalipiirinsä asioita vähintään riittävästi.
Pekkarinen on kevytversio Väyryseen ruumiillistuvasta tahtopolitiikan prototyypistä. Keskustan vaalimenestykselle etenkin suurissa kaupungeissa tälläkin seikalla on merkitystä. Tämä seikka puhuu ehkä eniten Pekkarisen valintaa vastaan.