Tuskin kukaan olisi kiinnittänyt erityistä huomiota, jos keskustan veteraanipoliitikko Paavo Väyrynen olisi aloittanut Uudellamaalla pelkästään eduskuntavaalikampansa. Kun hän avasi samalla presidentinvaalikampanjan, näkyvyys oli taattu.
Väyrynen ei olisi Väyrynen, ellei hän olisi toiminut juuri näin. Hän on tottunut yllättämään. Ja tämäkin tempaus yllätti niin omat kuin vieraat.
Presidenttiehdokkaaksi ilmoittautumisesta Väyrynen ei ollut keskustellut etukäteen puoluejohdon kanssa. Vanhana kehäkettuna hän tietää, että puoluejohto olisi mieluummin toppuutellut kuin kehottanut toimimaan tällä tavalla.
Keskustajohto haluaa käydä eduskuntavaalit ennen kuin avaa presidentinvaalikampanjan. Sen sijaan kokoomusjohto olisi toivonut puhemies Sauli Niinistöä ilmoittamaan halukkuuteensa presidentiksi jo ennen eduskuntavaaleja.
Siinä, missä Niinistö olisi tuonut puoluejohdon kaipaamaa lisäimua kokoomuksen suuntaan, Väyrysellä taitaa olla enemmän työntövaikutusta keskustasta poispäin. Todennäköistä on, että keskustajohto pyrkii ohittamaan Väyrysen ilmoituksen mahdollisimman vähällä.
Väyrynen perustelee presidenttiehdokkuuttaan sillä, että niin monet kentältä ovat häntä pyytäneet. Ja kun Kotkan hyvän mielen markkinamessuilla joku sosiaalidemokraattikin oli asiaa kysynyt, Väyrynen päätteli kannatuksensa olevan jo niin laajaa, että hänen velvollisuus oli suostua ehdolle.
Kannatus jää niin sanotusti nähtäväksi. Väyryseltä ei ole puuttunut koskaan uskoa itseensä ja omiin mahdollisuuksiinsa. Kansansuosion kanssa on ollut hieman niin ja näin.
Viimeksi Väyrysen suosio punnittiin omien keskuudessa Lahden puoluekokouksessa vuonna 2010. Tuolloin hän keräsi puheenjohtajavaalissa äänistä 12 prosenttia. Kaksissa presidentinvaaleissa, joissa hän on ollut ehdolla, ääniosuus on jäänyt parinkymmenen prosentin tuntumaan. Pari kertaa Väyrystä ei, hänen tahdostaan huolimatta, ole kelpuutettu edes puolueensa ehdokkaaksi.
Väyrysellä on toki oma uskollinen kannattajakuntansa keskustassa. Heitä ovat perinteisen maalaisliittolaisen ajattelun omaavat vanhoillisimmat keskustalaiset. Heihin Väyrysen keskustajohdon liberaalimmista linjauksista poikkeavat näkemykset uppoavat yhä.
Väyrynen tietää itsekin, ettei hänestä tule koskaan Suomen presidenttiä, ellei nyt jokin merkillinen retrobuumi pyyhkäise maan yli. Hänen tempauksensa ajoitus liittyy edessä oleviin eduskuntavaaleihin. Väyrysellä kun on täysi työ tulla valituksi keskustan listoilta Uudeltamaalta. Keskustan uumoillaan menettävän vaalipiirissä ainakin yhden paikan.
Tänä vuonna 65 vuotta täyttävällä Väyrysellä on ollut merkillinen kykyä pudota aina jaloilleen. Häntä on potkittu välillä kuin naapurin kissaa, mutta aina hän nousee politiikan parrasvaloihin. Ei kuitenkaan kirkkaimpiin valoihin. Niiden aika on takanapäin, ja sitä hänen näyttää olevan vaikea tunnustaa.