Europarlamentaarikko Paavo Väyrynen ilmoitti perustavansa uuden puolueen, Kansalaispuolue rp:n. Vielä viime syksynä hän vannoi olevansa keskustalainen enemmän kuin kukaan muu ja kielsi edes harkinneensa puolueen vaihtoa.
Väyrynen ei olisi Väyrynen, ellei hänellä olisi ketunhäntä kainalossa uuden puolueen perustamisessakin. Hän ei nimittäin aio erota keskustan jäsenyydestä. Onko ilmoitus uudesta puolueesta suunnattukin ennen muuta piikiksi puolueen nykyjohdolle, jonka poliittista linjaa Väyrynen ei hyväksy?
Väyrysen poliittinen tie on pitkä ja kokemus melkoinen. Hän on toiminut keskustan puheenjohtajana, kansanedustajana, ministerinä useissa hallituksissa sekä europarlamentaarikkona.
1970-luvun alussa alkaneen poliittisen uransa aikana Väyrynen on saavuttanut melkein kaikki mihin on pyrkinyt. Vain kaksi kruunua jäi voittamatta: pääministerin ja presidentin tehtävät. Niitä hän on tavoitellut kaikella tarmolla mutta vaihtelevalla menestyksellä. Yrittämisen puutteesta häntä ei voi moittia.
Väyrysen urakehityksen suurin este on ollut Väyrynen itse. Hänen varsin häikäilemätön yrittämisensä valtaan keinolla millä hyvänsä on kääntynyt häntä itseään vastaan.
Kuvaavaa on, että Väyrynen on myöntänyt tehneensä poliittisella urallaan vain yhden virheen eli silloin kun hän luovutti keskustan puheenjohtajuuden Esko Aholle vuonna 1990. Aho ei ollutkaan nöyrä käsikassara, jollaiseksi Väyrynen hänet kuvitteli, vaan itsenäinen politiikan tekijä.
Väyrysen puoluehankkeelle on vaikea ennustaa kovinkaan suurta menestystä. Vaikka keskustan sisällä on paljon tyytymättömyyttä EU:hun ja euroon, joihin Väyrysen poliittinen tähtäin on suunnattu, se ei automaattisesti tarkoita tukea puoluelinjasta poikkeamiselle.
Todennäköisesti Väyrynen saa aikaan pientä hämminkiä keskustan kentässä mutta ei juuri muuta. Tukea muista puolueista on turha odottaa, siksi punainen vaate Väyrynen on monelle. Hän kuuluu niihin poliitikkoihin, jotka kannatuksensa huippuaikoinakin ovat olleet inhokkitilaston kärjessä.
Väyrysen kaavailema puoluerakennelma kertoo jotain suunnittelijastaan. Puolueeseen ei voi kuulua muuta kuin kansanedustajia ja europarlamentaarikkoja. Kansalaiset voivat olla vain tukijoukossa.
Käytännössä tämä tarkoittaisi, että puolue olisi yhtä kuin Väyrynen. On vaikea kuvitella yhdenkään nykyisen kansanedustajan tai europarlamentaarikon hyppäävän hänen kelkkaansa. Kansalaisten kuulumisella vain tukiryhmään tarjotaan heille tilaisuus säilyttää jäsenyys vanhassa puolueessaan.
Syy perustaa uusi puolue johtuu Väyrysen mukaan siitä, ettei hänellä ollut keskustassa mahdollisuutta vaikuttaa politiikkaan. Omassa puolueessa hän voi vaikuttaa, muttei juuri puoluettaan pidemmälle.
Tempauksellaan Väyrynen ajaa itsensä yhä enemmän marginaaliin. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei hänestä kuulla vielä jatkossakin. Hän on ennenkin mennyt, mutta aina palannut.