Ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen on mies, joka ei osaa sanoa itselleen ei. Hän ilmoitti tiistaina lähtevänsä tavoittelemaan puolueensa keskustan puheenjohtajuutta ensi kesän puoluekokouksessa. Ilmoitus oli jonkin sortin yllätys, mutta onpa niitä puolueessa riittänyt kuluneen kuukauden aikana muutenkin.
Väyrysen perustelut olivat miehen itsensä näköisiä. Hän kertoi "terveydentilansa olevan hyvän" ja kykenevänsä "luotsaamaan keskustan vaalivoittoon". Samassa yhteydessä hän jälleen kritisoi Suomen liittymistä Euroopan talous- ja rahaliittoon ja yhteisvaluutta euron käyttöönottoa.
Lisäksi hän sanoi, ettei keksinyt pätevää henkilökohtaista syytä kieltäytyä ehdokkuudesta. Kun oikea mies eli Väyrynen itse kysyi, ei ollut mahdollisuutta kieltäytyä.
Väyrysen ehdokkuus kertoo ennen muuta keskustan sisäisestä hämmennyksestä. Nuoren polven näkyvistä ehdokkaista on moni jo ilmoittanut, ettei kiinnosta. Keskustan uuden polven ministeritason poliitikoista on jäljellä enää hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi, joka kertoo aikeistaan viikonloppuna. Hänen on ennakoitu pyrkivän puheenjohtajaksi, mutta yli muiden nousevaa seuraajaehdokasta Vanhaselle ei ole.
Nyt tukevasti puheenjohtajan ja pääministerin tehtävään on tarraamassa mies, joka eli loisteliaimman poliittisen kautensa 1980-luvulla. Vuosikymmeneen kuuluivat Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan, Neuvostoliiton glasnost ja perestroika sekä kylmä sota. Suomi varjeli puolueettomuuttaan ja liittyi juuri ennen itäblokin ensimmäisiä valtioita Euroopan neuvoston jäseneksi ja ryhtyi neuvottelemaan suhteistaan Euroopan unioniin.
Yritys paluusta puolueensa johtoon vuonna 2010 kertoo alastomasti keskustan vanhoillisuudesta. Väyrynen nimittäin laskee, että kykenee kääntämään puoluekokousväen taakseen. Ei hän olisi muuten kisaan lähtenytkään. Mutta olipa Väyrynen poliitikkona miten kyvykäs tahansa, myös keskustassa täytyy vihdoin havaita, että naapuripuolueissa poliitikkosukupolvi on vaihtunut ja että poliittinen kulttuuri on muuttunut.
Hallitustyöskentelyyn Väyrysen pelkällä ehdokkuudella on vaikutusta. Häntä ei kohdella enää ministerikollegana vaan mahdollisena haastajana tulevassa vaalitaistelussa.
paakirjoitus@kaleva.fi