Presidenttiehdokas Paavo Väyrynen (kesk.) esiintyy vaalikentillä ikään kuin presidentin valta Suomessa olisi sama kuin se oli hänen oppi-isänsä Urho Kekkosen aikana.
Sitten Kekkosen kausien presidentin asemaa on muutettu niin, että valta sisäpolitiikassa on parlamentarisoitu, ja ulkopolitiikkaakin presidentti johtaa vain yhdessä valtioneuvoston kanssa.
Väyrynen sanoi Ylen TV1:n vaalitentissä keskiviikkona, että presidentti voisi toimia eräänlaisena perustuslakituomioistuimen korvikkeena varmistamassa, että lait täyttävät perustuslain vaatimukset.
Tällaiseksi asiaksi Väyrynen mainitsee hallituksen kaavaileman kuntauudistuksen. Kuntauudistusesitys on vielä työn alla, mutta jo nyt Väyrynen arvioi sen olevan suorastaan perustuslain vastainen.
"Jos perustuslakivaliokunta toimii asiallisesti ja presidentti on vielä varmistamassa, että kaikki menee oikein, emmeköhän selviä nykyisin järjestelyin", Väyrynen totesi vaalitentissä.
Vaikka presidentin sormet kuinka syyhyävät puuttua sisäpolitiikkaan, siinä pitää olla varovainen. Valtaoikeudet eivät yksinkertaisesti riitä. Ei ole epäilystäkään, etteikö Väyrynen yrittäisi toimia esittämällään tavalla. Mutta todennäköisesti hän joutuisi pian eduskunnan yli ajamaksi.
Presidentti voi olla vahvistamatta lakia, mutta se merkitsee vain lain hyväksymisen lykkäystä. Lopullinen lainsäädäntövalta on yksin eduskunnalla.
Väyrysen tulkinnat presidentin vallasta kumpuavat menneisyydestä. Yhä on niitä, jotka kaipaavat vahvaa presidenttiä, vaikka sellaisten aika on auttamatta takanapäin. Myös siinä tapauksessa, että Väyrynen tulisi valituksi.