Vau­vo­jen kal­toin­koh­te­lu hä­tä­merk­ki

Ensikotiin tulevista vauvoista joka neljäs on kokenut kehitystä haitannutta kaltoinkohtelua. Se on aina hätämerkki vanhempien voimavarojen ja keinojen hiipumisesta, joka saattaa kärjistyä väkivallaksi vauvaa kohtaan.

Kaikkein pienimpiin kohdistuva väkivalta jää eniten neljän seinän sisälle. Laiminlyönti on kaltoinkohtelun kaikkein yleisin muoto.
Kaikkein pienimpiin kohdistuva väkivalta jää eniten neljän seinän sisälle. Laiminlyönti on kaltoinkohtelun kaikkein yleisin muoto.

Ensikotiin tulevista vauvoista joka neljäs on kokenut kehitystä haitannutta kaltoinkohtelua. Se on aina hätämerkki vanhempien voimavarojen ja keinojen hiipumisesta, joka saattaa kärjistyä väkivallaksi vauvaa kohtaan.

Ongelmien taustalla on yleensä vanhempien psykososiaalisia ongelmia, päihde- ja mielenterveysongelmia.

Ensi- ja turvakotien liiton Vauvana elämä alkaa -projektin päällikön Erja Lohtanderin mielestä kaltoinkohtelun tunnistaminen on ensimmäinen askel siihen, että tilanteeseen voidaan puuttua ja vauvaa sekä perhettä auttaa.

Ongelmien tunnistaminen on kuitenkin vaikeaa.

Perheet hakevat ensikodeista hyvin usein apua ihan muista syistä, esimerkiksi äidin puutteellisen arjen taitojen vuoksi. Vauvan kaltoinkohtelu tulee ilmi hoidon kuluessa.

"Ihmiset tuleva autetuksi, kun sitä vain kysytään, ja ne ongelmat tulevat tunnistetuksi". Lohtander selventää.



Neuvolat ovat
tärkeitä paikkoja


Äitiys- ja perheneuvoloiden terveydenhoitajat ovat avainasemassa tunnistamaan vauvaperheiden tuen tarpeen, kunhan heillä on vain mahdollisuus tavata perheitä riittävän usein.

Neuvoloiden merkitystä Lohtander pitää erittäin tärkeänä, sillä lapset ovat lähes sataprosenttisesti neuvoloiden asiakkaina. Neuvoloista löytyy ammattitaitoista ja koulutettua henkilökuntaa.

"Joillakin paikkakunnilla on neuvoloiden vastaanottoa vähennetty, vaikka se on erittäin tärkeää niin perheiden kuin vauvojenkin elämän kannalta."

Raahen ensi- ja turvakodin toiminnanjohtaja Maija-Liisa Pohto pitää tärkeänä sitä, että asiakasperheiden ja auttajien välille saadaan luoduksi luottamuksellinen suhde, jotta he uskaltavat puhua avoimesti omista asioistansa.



Asioita voidaan
aina opettaa


Ensikotien käytännön työssä toiminnanjohtaja Pohto näkee aina myönteisenä sen, ettei ole sellaista tapausta, jossa ei myönteistä kehitystä tapahtuisi.

Jotkut asiat tarvitsevat vain enemmän aikaa ennen kuin tuloksia alkaa syntyä. Kysymys ei ole kenenkään tuomitsemisesta, vaan auttamisesta, yhdessä ongelmien ratkaisujen etsimistä ja löytämistä.

"Usein vauvan huonossa kohtelussa on kysymys tiedon ja ymmärryksen puutteesta koskien vauvan tarpeita. Tilanne korjaantuu, kun siitä puhutaan, ja kun vanhemmat saavat tarpeeksi tukea ja ohjausta", Pohto sanoo

"Vauvojen ja vanhempien välille syntyvä suhde ei ole automaattinen, mutta myönteistä asiassa on se, että siihen voidaan hyvin ohjata ja opettaa", selventää projektisuunnittelija Tanja Henttonen Ensi- ja turvakotien liitosta.

Ensi- ja turvakotien liiton ensikotien kokemusten mukaan vauvojen kaltoinkohtelu on yleensä hoidon laiminlyöntiä, mutta myös vauvan yksin jättämistä tai henkistä ja fyysistä väkivaltaa.

Ensikoteihin asiakasäideistä kolmannes tulee raskaana, heistä puolet elää parisuhteessa. Viidenneksessä mukana ovat myös isät. Väkivaltaa ovat kokeneet lähes kaikki äidit.

Vanhemmuus on yleensä selkäytimessä, ne tulevat vaistonvaraisesti henkilön omista kokemuksista.

Kun tällaiset kokemukset puuttuvat omasta kehitysympäristöstä, näitä tuntosarvia ei ole eikä niitä voi yksin löytää.

"Hyvää kuitenkin on se, että ne voi oppia, kun vauva saa ensikodissa täydentävää hoitoa ja perheet opastusta", Lohtander sanoo.

Ilmoita asiavirheestä