Vauva on alkanut määrätä tahdin synnytysosastoilla. "Etusijalla on lapsentahtinen imetys, vauvalat ovat taaksejäänyttä aikaa", kertoi kätilö Terttu Karppinen Kainuun keskussairaalasta.
Vauvan vierihoidossa kellonaikoja ei enää noudateta, vaan vauva saa syödä niin usein kuin haluaa. Muutos on todella suuri verrattuna parinkymmenen vuoden takaiseen hoitokäytäntöön.
Edelliselle äitien sukupolvelle opetettiin, että pitää olla reilut syöttövälit, mutta nyt vauva saa olla tissillä jatkuvasti. "1970- ja vielä 1980-luvulla ajateltiin, että vauva hyötyy pitkistä syöttöväleistä ja lisäravinnon antamisesta", selittää Karppinen. Synnytysten teknistyminen oli tuonut vaatimuksen tehokkaasta ja aikataulutetusta vauvanhoidosta sairaalassa. Samalla teollisuus oli tuonut markkinoille äidinmaidonvastikkeet, jotta saatiin äidit nopeasti takaisin työelämään.
Vauvaakin syötettiin ja kuivitettiin erillisessä vauvalassa, jossa hoitajat tekivät toimet.
"Enää ei tehdä puolesta, vaan opetetaan kädestä pitäen, myös isiä", hymyilee Karppinen. Synnytyssalista tulevaa äitiä odottaa huoneessa vauvan sänky. Isoa vauvalaa ei enää ole, vaan äiti aloittaa vauvanhoidon heti vointinsa mukaan. Jokaisella huoneella on omahoitaja, joka opettaa ja tarvittaessa hoitaa apuna.
"Toki vastustustakin vierihoitoon on", kertoo Karppinen, mutta lisää, että nekin äidit nopeasti ottavat vauvan viereensä muiden esimerkin mukaan. Vierihoidon, joka on myös vauvan kainalossa tai kantoliinassa pitoa, opetetaan heruttavan eli auttavan äidinmaidontuloa.
Pieni vauvalakin Kajaanissa on lääkärin tarkastuspisteessä ja toimistotilassa. Se on kuitenkin tarkoitettu vain tilapäisapuun.
Saako tuore äiti sitten lepoa riittävästi? Karppinen vastaa, että äitejä kannustetaan lepäämään myös päivän aikana vauvan nukkuessa. Kajaanissa potilashuoneisiin vieraiden kutsuminen ei ole sallittua, vain isillä on huoneisiin vapaa pääsy.
Kajaanilainen äitiLaura Virsu oli tyytyväinen synnytysosastolla saamaansa ohjaukseen. Poika syntyi 3.7. "Olin lukenut toisten kokemuksia sairaalasta ja mietin ennakkoon, miten kaikki menee", kertoi Virsu, joka koki että huoneen omahoitajalla ei ollut kiirettä. "Aikaa ohjaukselle oli. Omahoitaja tuli meille tutuksi."
Vuolijokelainen Marjo Herranen sai kolmannen pojan 12.7. Edellisestä synnytyksestä oli aikaa 15 vuotta. Nyt kokemuksena oli se, että opastusta ei ollut riittävästi, vaan itse piti mennä neuvoa kysymään. "Omillaan siellä oli oltava ja aktiivinen. Piti joko tietää itse tai osata olla apua vailla." Herranen kaipasi, että henkilökunta lähestyisi kokenutta äitiäkin kysymyksin ja neuvoin. "Jos olisin ollut ensikertalainen ja ujo, en olisi osannut asioita edes kysyä", mietti Herranen.
Kätilö Terttu Karppinen sanoo, että mikä sopii toiselle, ei ehkä sovi toiselle. "Äitiys on yksilöllistä, mikä asettaa ohjaukselle odotuksia. Yleensä osaavat äidit kokevat etteivät ole saaneet tarvitsemaansa ohjausta. Henkilökunnan pitää ruuhkahuippupäivinäkin muistaa, että myös nämä äidit tarvitsevat rinnalla kulkijan, joka tukee heidän äitiyttään", kätilö pohtii.
"Selkeä tarve perhekeskeiselle ohjaukselle on olemassa", tuumii Karppinen ja jatkaa, että useimmat nykysynnyttäjät tulevat pienistä perheistä. Ohjaajan malli sekä tuki puuttuvat lähipiiristä.
"Suurin muutos edellisen sukupolven aikaan on siinä, että täällä on nykyisin aina rauhallista", hymyilee Karppinen. Vierihoitovauvat ovat osastolla tyytyväisiä ja levollisia.