Brittiläiselle Lutonin lentokentälle laskeutumassa olleet pilotit saivat ohjeita laskeutumiseen melkoisen erikoisella tavalla: lennonjohdon ohjeiden sijasta kapteenin ja perämiehen kuulokkeisiin ohjautui imeväisen kiljuntaa.
Pikkuisen Freya Spratleyn itkuhälyttimen taajuus oli jostain syystä samalla taajuudella kuin läheisen lennonjohdon, ja hänen itkunsa siirtyi myös lentokoneiden ohjaamoihin.
Lennonjohdolla kesti puoli vuorokautta selvittää, mikä taajuus oikein oli ja mistä itku oli peräisin. Se paikallistettiin Freyan kotiin, joka sijaitsee lentokentän lähellä.
Viranomaisten mukaan lentoliikenteen itkuhälytinhäirinnästä ei ollut suoranaista vaaraa, sillä koneet pystyivät siirtymään toiselle taajuudelle ylimääräisen itkun kuullessaan. Freya puolestaan sai uuden itkuhälyttimen.