Vau­va-ar­ki tarjoaa myös ko­miik­kaa

Naapurukset Marjaana Maijala (vas.) ja Marja Pyykkö pistäytyvät elokuvateatteri Starissa kertomassa elokuvastaan Yösyötöstä, joka saa ensi-iltansa perjantaina 6. lokakuuta.

Kuva: Anssi Juntto

Juttu on julkaistu alun perin Kalevassa 30.9.2017.

Marja Pyykön kaksi ensimmäistä pitkää elokuvaa tuottaneet Markus Selin ja Jukka Helle olivat toivoneet ohjaajalta uutta komediaa.

Elokuvan pohjaksi päätyi perhelomalla luettu Eve Hietamiehen romaani Yösyöttö.

Vaikka Pyykkö oli pitänyt kirjasta, ajatus elokuvasta alkoi kiteytyä vasta, kun reissussa mukana olleet puoliso ja anoppi olivat myös sattuneet lukemaan Hietamiehen kirjan ja tykkäämään siitä.

– Luin kirjan uudestaan ja rupesin näkemään siinä aika paljon sekä rytmisiä juttuja, jotka tuntuivat omilta, että komedian alla oli sellaisia havaintoja maailmasta, jotka koin aika kiinnostaviksi, hän kertoo.

Pyykkö totesi, että oikeasti hurjista ja mullistavista asioista, kuten vanhemmuudesta, löytyy myös todellista komiikkaa.

Jos kirjan pohjasävy on aika tumma, elokuvasta hän halusi kepeän ja puhtaasti komedian.

Kahdestaan vastasyntyneen vauvan kanssa jäävän isän tilanne on toki järkyttävä, mutta sille on lupa nauraa.

– Komediassa on tietyllä tapaa erilainen mielenmaisema, varsinkin, kun siinä on pieni lapsi. Kun omat lapseni olivat pieniä, en voinut katsoa mitään draamaa, missä näin vauvan. Jos minun täytyi pelätä, että vauva kuolisi, kieltäydyin kokemuksesta, Pyykkö selvittää.

Yösyötön on kuvannut Pyykön aiempien elokuvien tavoin hänen oma aviomiehensä Konsta Sohlberg.

Pyykkö arvostaa ja kunnioittaa puolisoaan kuvaajana, ja hän luonnollisestikin haluaa työskennellä taitavien ja ammattitaitoisten ihmisten kanssa. Ratkaisuun yhteistyöstä on kuitenkin vaikuttanut moni muukin asia.

– Rytmimme on hirveän erilainen. Minulla on sellainen olo, että se tuottaa minulle aina uuden näkökulman ja tavallaan tekee elokuvasta paremman, Pyykkö sanoo.

– Siinä on myös se, että voin aina luottaa Konstaan. Minä olen välillä kovaenerginen ja -ääninen, mutta hän ei pelkää sitä, vaan kaiken uhallakin sieltä aina tulee se toinen näkökulma tai ehdotus.

Sohlbergin kuvat myös hengittävät kulloisenkin tarinan mukaisesti.

– Minusta on tuntunut, että kun saan hänet kuvaamaan, se on elokuvan lopputuloksen kannalta mielettömän hyvä asia.

Taiteellisen pariskunnan yhteistyöllä on myös kääntöpuolensa.

– Teen sen senkin uhalla, että se on aika vaikeata ja parisuhteelle joka kerta iso uhraus. Työt tulevat aina kotia ja riitelemme melkoisesti, Pyykkö tunnustaa.

– Tv-sarjoja olen tehnyt muiden kuvaajien kanssa, ja se on tyylikkäämpää.

Pyykön äiti Nadja Pyykkö teki pitkän uran elokuvan parissa muun muassa ohjaajana, apulaisohjaajana, kuvaussihteerinä ja maskeeraajana.

Yksinhuoltajaisänsä kasvattama Marja Pyykkö taas haaveili näyttelijän ammatista yli parikymppiseksi asti. Hän näytteli ahkerasti harrastajateattereissa ja haki intoa puhkuen Teatterikorkeakouluun.

Se, että teatterikoulun ovet eivät koskaan auenneet, oli kova isku.

Kokemusta oli kertynyt myös elokuva-alalla, ensin kahvinkeittäjänä, sitten rekvisitöörinä ja apulaisohjaajana, mutta äidin uran takia kynnys kouluttautua ohjaajaksi oli melkoinen.

Taideteollisen korkeakoulun pääsykokeissa ohjaaminen tuli kuitenkin luonnostaan.

Marja Pyykön elokuvaura alkoi vauvan roolissa Risto Jarvan elokuvassa Mies, joka ei osannut sanoa ei vuonna 1975. OhjaamansaYösyöttö-uutuuden tiimoilta Pyykkö pääsi kokemaan pienten lasten kanssa työskentelemisen haasteet itsekin.

Yksi Paavoa esittäneistä vauvoista jaksoi viihtyä kuvauksissa muita paremmin, mutta jossain vaiheessa hänkin väsyi.

– Hän oli ihan rauhallisena sylissä, mutta aina kun sanottiin, että ”ja sitten kuvataan”, hän rupesi välittömästi itkemään. Hän ehti oppia sen, näyttelijä Marjaana Maijala päivittelee.

– Se johtui tunnelman sähköistymisestä. Vaikka emme sanoneet mitään, lapsi tajusi, että voi ei, taas kuvataan.

Kun työryhmä alkoi kuvata ilman komentoja ja näyttelijät rupesivat puhumaan repliikkejään ihan muina miehinä, ei ongelmia enää ollut.

Elokuvassa Paavo-vauvan ja hänen yksinhuoltajaisänsä naapuria näyttelevä Maijala on tosielämässä Pyykön naapuri ja hyvä ystävä. He näyttelivät yhdessä jo Raimo O. Niemen elokuvassa Kissan kuolema vuonna 1994.

Pyykön ohjauksessa Maijala on ollut myös Kekkonen tulee! -elokuvassa ja Koukussa-tv-sarjassa.

– Marja on tarkka ja selkeä ohjaaja. Kuvauksissa on hyvä tunnelma, ja siellä tehdään aina kunnianhimoisesti töitä, casting-assistenttinakin naapuriaan avustanut Maijala kehuu.