Lasten parissa toimivien vapaaehtoisten rikostaustoja on ryhdytty selvittämään käsittämättömän nihkeästi.
Vapaaehtoisten rikostausta on ollut mahdollista selvittää viime toukokuusta lähtien, mutta tähän mennessä se on tehty vasta noin 900 henkilöltä. Pohjois-Suomen osalta taustaotetta on pyytänyt Oikeusrekisterikeskuksesta vain kourallinen toimijoita kaikkiaan muutamalta kymmeneltä vapaaehtoiselta.
Niitä ovat pyytäneet Pelastakaa lapset ry, Mannerheimin lastensuojeluliitto, Oulun Ensi- ja turvakoti ja Oulun Seudun Koulutuskuntayhtymä.
Myös liikkeensä piirissä tapahtuneita lasten seksuaalisia hyväksikäyttöjä tunnustanut vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen keskusjärjestö SRK on ilahduttavasti pyytänyt vapaaehtoisiltaan rikostaustaotteita kiihtyvään tahtiin.
Perjantaihin 19. joulukuuta mennessä SRK oli pyytänyt otteet noin 30 vapaaehtoiseltaan, viimeisimmän juuri kyseisenä perjantaina.
Miksi Oulun kaupunki ei ole pyytänyt vapaaehtoistensa rikostaustaotteita? Sen edustaja väitti Kalevalle syksyllä kaupungin aikovan viedä asiaa eteenpäin, mutta toistaiseksi se ei näköjään ole pyytänyt ainuttakaan otetta.
Taustaotteita eivät ole pyytäneet myöskään muut pohjoissuomalaiset kaupungit tai kunnat. Eteläsuomalaisia kaupunkeja otteita pyytäneiden listalta sen sijaan löytyy.
Hämmentävää on myös urheiluseurojen toimimattomuus. Miksi yksikään oululainen saati pohjoissuomalainen urheiluseura ei ole halunnut selvittää vapaaehtoistensa rikostaustoja?
Laki lasten kanssa toimivien vapaaehtoisten rikostaustan selvittämiseksi säädettiin, jotta lapsia voitaisiin suojella nykyistä paremmin seksuaaliselta hyväksikäytöltä, riistolta, väkivallalta ja muulta rikollisuudelta.
Lailla turvataan lapsen perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Lain tavoitteena on estää lasten turvallisuuden ja terveen kehityksen kannalta haitallisiin tekoihin syyllistyneitä toimimasta lasten kanssa.
Laki ei velvoita eli pakota vapaaehtoistoiminnan järjestäjiä selvittämään vapaaehtoistensa taustaa, mutta se antaa niille oikeuden tehdä se.
Se on oikeus, jota ei pidä epäröidä käyttää.
Vapaaehtoistoimijoilla on lain avulla mahdollisuus eliminoida lasten parista lapsiin kohdistuneisiin seksuaalirikoksiin tai muihin lasten turvallisuutta vaarantaviin rikoksiin syyllistyneet. Siihen tarttuminen pitäisi olla itsestäänselvyys.
Lakia ei laadittu lämpimikseen vaan siksi, että sitä käytettäisiin. Kaikki olemassa olevat keinot lasten suojelemiseen pitää hyödyntää.
Jos vapaaehtoistoimijat tarkistaisivat taustaotteita sillä innolla kuin lakia valmisteltaessa lupailivat, yleinen tietoisuus taustojen selvittämisestä lisääntyisi. Se puolestaan olisi omiaan vähentämään lapsiin kohdistuviin rikoksiin taipuvaisia hakeutumasta tällaisiin tehtäviin.
Lasten parissa toimivien vapaaehtoisten määrä on Suomessa valtava. Lakia valmisteltaessa vapaaehtoisjärjestöt arvioivat, että ne tarvitsivat tietoa vuosittain jopa 20 000–40 000 ihmisen rikostaustoista. Nyt niitä on pyydetty siis käsittämättömästi vain 900. Ei ihme, että Oikeusrekisterikeskuksessa on ehditty luonnehtia tuoretta lakia tarkoitukseensa toimimattomaksi.
Otteiden pyytämättömyyttä ei voi perustella kustannuksilla. 15 euroa on naurettava pieni hinta siitä varmuudesta, että lasten pariin päästettävän aikuisen taustat ovat kunnossa.
Selvityksistä pidättäytyvät vapaaehtoistoiminnan järjestäjät ovat laiskoja, piittaamattomia tai ne asettavat tietoisesti parissaan olevat lapset vaaraan.
Menettely on edesvastuutonta. Lasten hyvinvointia ei saa riskeerata missään olosuhteissa. Sen laiminlyövien vapaaehtoistoimijoiden toiminta pitäisi kieltää kokonaan.