Viestinnän määrä on maailmassa kasvanut viime vuosina erityisesti internetin ansiosta räjähdysmäisesti. Muutos on ilmennyt silti muutenkin kuin määrissä. Alle parissakymmenessä vuodessa on koettu huima muutos myös niissä sisällöissä, joita viestimet levittävät. Valitettavasti näyttää siltä, että viihde ja hömppähenkinen tajunnan täyte vahvistavat asemaansa olennaisen ja tarpeellisen asiatiedon kustannuksella.
Tiedon ja tuntemusten tulvan edessä yhä tärkeämpää on siksi nousevan sukupolven mediakasvatus. Yksi sen tavoitteista on auttaa lapsia ja nuoria erottamaan olennainen tieto epäolennaisesta, luotettava epäluotettavasta ja ohjata ihmisiä valistuneiksi ja kriittisiksi viestinten käyttäjiksi. Sitä osaamista voi kutsua hyvällä syyllä kansalaisten perustaidoksi.
Vaikka Suomessa on asiassa oltu liikkeellä jo vuosien ajan, kohentamisen varaa näyttää kuitenkin olevan yhä.
Ainakin opetusministeri Antti Kalliomäki arvioi, että mediakasvatus on Suomessa edelleen levällään. Hän kertoi keskiviikon Helsingin Sanomissa olevansa yllättynyt siitä, ettei mediakasvatukseen ole meillä paneuduttu nykyistä tehokkaammin.
Mediataitoja ja -osaamista toki opetetaan niin kouluissa kuin esimerkiksi kirjastoissakin, mutta kokonaisuus on hajanainen. Näin arvioivat myös mediakasvattajat itse. Jotta tilanne saataisiin paremmalle tolalle, Kalliomäki asettaa lähipäivinä työryhmän miettimään parannusehdotuksia. Työryhmä on vielä ongelmia ratkaise, vaan sen jälkeen tarvitaan isommat päätökset varsinaisista korjaustoimista. Silti on hyvä, että asiaa ryhdytään pohtimaan kunnolla ja vakavasti.