Liikenneministeriön työryhmä on oivaltanut, että Lapin joukkoliikennettä on syytä tukea myös matkailun takia. Toivottavasti tämä viisaus kantaa myös niihin pöytiin, joissa valtion rahaa jaetaan.
Parempi myöhäinenkin oivallus kuin ei oivallusta ollenkaan. Näin voi sanoa siitä esityksestä, jonka liikenne- ja viestintäministeriön työryhmä on tehnyt Lapin joukkoliikenteen tukemisesta. Työryhmä ehdottaa Lappiin kolmivuotista kokeilua, jossa valtio ostaa joukkoliikennettä alue- ja elinkeinopoliittisin perustein. Kokeilu söisi rahaa kolme miljoonaa euroa vuodessa.
Nykyiset joukkoliikenteen määrärahat on tarkoitettu tukemaan peruspalvelun tyyppistä joukkoliikennettä, esimerkiksi sitä, että kansa pääsee kyliltä kirkolle asioita hoitamaan. Matkailuliikenne ei ole täyttänyt peruspalvelun määritelmää. Juuri tässä työryhmä on tehnyt olennaisen havainnon: Lapissa joukkoliikenne palvelee paikallisen väestön lisäksi matkailijoita, ja keskeinen tekijän matkailuelinkeinon kehittämisessä ovat kunnon liikenneyhteydet.
Työryhmän mielestä Lapin matkailuelinkeino on rinnastettava vientiteollisuuteen, eikä iske näkemyksessään harhaan. On maan kannalta vähintään yhtä arvokasta, jos pietarilainen turisti ostaa palveluja Lapin hiihtokeskuksista kuin se, että hän hankkii samalla summalla suomalaistuotteita kotikaupunkinsa tavaratalosta.
Tällä hetkellä Lapin matkailu kehittyy huimien investointien vauhdittamana. Vuoteen 2020 mennessä yöpymisvuorokausien määrän ennustetaan kolminkertaistuvan nykyisestä. Olisi suorastaan haaskausta jättää tämä noste hyödyntämättä joukkoliikenteen pullonkaulojen vuoksi.
Laajapohjaisella työryhmällä on monia perusteluja ehdotuksia. Jo perjantaina kuultiin ministeri Anu Vehviläisen lupaus, jonka mukaan valtion vastaantulo Kemijärven yöjunaliikenteen turvaamiseksi toteutuisi. Liikenteen pitäisi alkaa uudelleen joulukuussa. Työryhmän puheenjohtaja, ylijohtaja Harri Cavén esitti mietinnön luovutuksen yhteydessä olennaisen huomautuksen alueen ihmisten suuntaan: hän muistutti, että jos ja kun Kemijärven yöjunaliikenne turvataan, on lupa odottaa, että sitä myös käytetään.
Myös Kolarin yöjunaliikenne nousee esityksessä näkyvästi esiin. Sitä pidetään välttämättömänä. Jos pelkästään Ylläkseen ja Levin matkailukeskusten kasvuarviot toteutuvat, matkailuliikenne alueelle vilkastuu olennaisesti. Ympäristöseikat eivät mietinnössä juuri nouse esiin, mutta niidenkin takia matkailijavirtaa etelästä pohjoiseen on viisasta ohjata nykyistä enemmän raiteille.
Kolarin radan peruskorjauksen aloitusta työryhmä esittää jo vuodelle 2008. Se ei ole halpa ehdotus, mutta kyse ei ole vain matkailusta. Alueen kaivostoiminta on nousussa, ja kaivannaisten kuljetuksessa rautatie on ylivoimainen väline.
Työryhmä esittää myös päivitettäväksi Sallan ja Venäjän Alakurtin välisen radan toteutusta koskevaa selvitystä, ja lentoliikenteessä valtion olisi ostettava kannattamatonta liikennettä parhaan sesongin ulkopuolella. Muitakin esityksiä on.
Ei olisi ihme, jos työryhmän esitykset kuulostaisivat jopa toiveiden tynnyriltä. Olisi vahinko, jos mietintö saisi tällaisen leiman. Sen tavattoman tärkeä perusajatus on, että Lapilla on nyt uusia mahdollisuuksia, ja ne pitää hyödyntää. On paljon viisaampaa edistää pienin julkisin panoksin alueen elinkeinojen kehittymistä kuin harsia jälkikäteen kokoon erilaisia hätäpaketteja kriisien iskettyä. Avoimia mahdollisuuksia ei siksi saa nyt hukata.