Vauhtia ja sopivan vähän it­se­suo­je­lu­vais­toa

Eletään vuotta 2006. Neljä reisjärveläistä miestä: kolme veljestä ja yksi serkku-poika kuulevat myynnissä olevasta pytystä. Siis siitä metallihäkistä, jossa surmanajajat ajavat seinää pitkin ylös ja pysyvät aloillaan keskipakovoimalla.

Eletään vuotta 2006.

Neljä reisjärveläistä miestä: kolme veljestä ja yksi serkku-poika kuulevat myynnissä olevasta pytystä. Siis siitä metallihäkistä, jossa surmanajajat ajavat seinää pitkin ylös ja pysyvät aloillaan keskipakovoimalla.

Nelikolta lähtee ostotarjous Espooseen, ja sitä myöten pihaan saapuu lasti puuta ja metallia.

"Ostimme pytyn tietämättä surmanajosta yhtään mitään. Kun pytty oli koottu, aloimme harjoitella suoraan pystymetsästä. Ensimmäiset harjoitukset eivät olleet lasten katseltavaa", veistelee Teemu Kokkoniemi.

Kokkoniemet jatkoivat harjoitteluaan. Alkuun he kiersivät pyttyä polkupyörillä, sittemmin alle tulivat vuosien 1952 ja 1953 -mallia olevat Jawat ja pari nykyaikaisempaa moottoripyörää. Siinä sivussa syntyi ryhmä nimeltä Surman Veljet.

Nykyisin Surman Veljet esiintyy yleisölle harvakseen, sillä leipätyö rajoittaa harrastustoimintaa.

"Keikat ovat sen verran raskaita, ettemme ole voineet lähteä kiertämään laajemmin. Se ei löisi leiville. Yksistään pytyn pystyttämiseen menee seitsemän tuntia aikaa, ja siihen esitykset päälle. Jos tahtoisimme kiertää enemmän, kesien pitäisi olla kokonaan vapaat", Teemu Kokkoniemi sanoo.

Lue lisää aiheesta maanantain Kalevasta.

Katso pätkä surmanveljesten huikeaa ajoa.

Lisää videoita!

Ilmoita asiavirheestä