Valjakkoharrastukseen voi tutustua Oulun koirakerhon kevätriehassa Kaukovainion Haukkukeitaalla 2. 4.
Belgian paimenkoira Duumi odottaa kieli pitkällä isäntänsä Petri Kettusen lupaa lähteä liikkeelle. Kun musta paimenkoira saa käskyn kirmata juoksuun näyttää kuin Duumin vatsan alla olisi neljän sijasta sata tassua. Vetohihnassa Duumin perässä lykkivän Kettusen vauhti on kiitettävä oman työntövoiman ja Duumin vetovoiman yhtälönä.
Pitkänhuiskea, puolitoistavuotias Duumi on nopeutensa ja kevyen ruumiinrakenteensa puolesta oivallinen menopeli valjakkohiihtoon. Kettunen muistuttaa lajin soveltuvan melkein mille tahansa koiralle. "Valjakkohiihtokilpailuissa on beagleja ja bichon frisé -rotuisia koiriakin. Molemmat ovat hyvin pienikokoisia", Kettunen kertoo. Koirien ei ole tarkoitus vetää perässään velttoa hiihtäjää, vaan peesaaja tekee töitä hartiavoimin.
Valjakkohiihdossa koiralla on päällään hyvin istuvat valjaat. Harrastukseen sopivat sekä husky-malliset valjaat, joissa kiinnitys on koiran selän päällä, että valjaat, joihin vetoköysi kiinnittyy molemmille sivuille.
Vetohihna kiinnitetään hiihtäjän vyötärölle. Kettusen mielestä tärkeintä on, että hihnan saa nopeasti irti. Kettunen on valmistanut oman systeeminsä leveästä vyöstä, jossa on edessä koukku vetohihnan kiinnittämiseksi.
Duumin koirakaverit, rottweilerit Aava, 5, ja Vallu, 10, ovat puolestaan erikoistuneet pulkan vetämiseen. Riikka Kaijalaisen ja Mikko Vesterin omistamat koirat on jo valjastettu useampana talvena. Jo pelkän ahkion näkeminen saa Vallun villiksi, vaikka herralla alkaa olla jo ikää sen verran, että suuria taakkoja ei ahkioon enää laiteta. "Pääsääntöisesti koiraa ei laiteta vetämään omaa painoaan suurempaa kuormaa", Riikka Kaijalainen kertoo.
Koiraa voi alkaa totuttelemaan vetoharrastukseen jo pentuna.
"Totuttelu on hyvä aloittaa valjaista. Vähitellen pennun kasvaessa lisätään sitten ahkio. Ahkioon kannattaa laittaa sen verran painoa, ettei se kolise ja pelota koiraa", Kaijalainen opastaa.
Useimmat koirat vieroksuvat alussa päälleen tulevaa ahkion kaarta ja perässä rymisevää pulkkaa. "Ensimmäisellä kerralla kun laitoimme Aavan päälle valjaat ja perään ahkion se jumittui ihan täysin. Makkaran avulla se sitten imutettiin liikkeelle. Aava tottui vetämiseen muutaman harjoituskerran jälkeen."
Täysipainoisesti koiran voi antaa vetää itsensä painoisia taakkoja kun se on niin fyysisesti kuin psyykkisestikin kypsä, rodusta ja yksilöstä riippuen parivuotiaana. Koiran tulee myös olla perustottelevainen. Tärkeintä kuitenkin on, että niin koira kuin omistajakin nauttivat yhteisestä harrastuksesta.
Kylmällä ilmalla koira tulee lämmitellä hyvin ennen vetämistä revähdysten välttämiseksi.
Ahkion vetämiseen käyvät valjaat, jotka voi säätää napakasti koiran mittoihin. Ahkio kiinnitetään valjaiden sivuille.
"Nämä Aavan valjaan ovat tällaiset Kärkkäisen mallit. Hinnalla ei niin ole väliä, kunhan se istuvat hyvin eivätkä hierrä", Kaijalainen selittää. Kaikkein parhaat valjaat ovat koiralle yksilöllisesti valmistetut länkivaljaat, mutta ne ovat myös hinnakkaat.
Mikko Vesteri on valmistanut koiriensa ahkion lasikuidusta. Ahkioita on myytävänä joissakin eläintarvikeliikkeissä ja netistä löytyy myös käytettyjä välineitä.
Aavan ja Vallun vetäessä ahkiota, ei kyydissä olevalla ole seis-käskyjen lisäksi muuta keinoa pysäyttää menoa. "Emme ole opettaneet Aavaa ja Vallua juoksemaan ahkion kanssa. Kun kyydissä on lapsi, vierellä on aikuinen."
Nyt ahkioon pääsi Mikon kummityttö Minttu Palojärvi, 10, joka konkarikyytiläisenä tietää mikä ahkiossa olijalle on kaikkein tärkeintä: lämpimät vaatteet, etteivät pylly ja varpaat palellu.
