Keskikokoinen ruskea koira istuu kiltisti odottamassa, kun emäntä virittelee esteitä sopivalle korkeudelle. Puussa rapisteleva orava saa seitsemänvuotiaan x-rotukoira Pekon pään käännähtämään, mutta kun emäntä Anna Kilpiä on valmis, vie vauhdikas ratakierros Pekon täyden huomion.
Anna Kilpiä innostui agilitysta vuonna 1997, kun Pekon tultua taloon vanhemmalle koiralle piti keksiä jotain tekemistä. Pekko pääsi agilityn makuun siinä sivussa ja jo yhdeksän kuukauden ikäisenä kokeiltiin ensimmäisiä esteitä.
Kilpiä kehuu Pekon tykkäävän agilitysta kovasti, innokas ja tekevä luonne kun on. Itseään häntä viehättää lajissa se, ettei siinä ole koskaan valmis.
"Koiran ja ohjaajan yhteistyö on saatava toimimaan. Ohjaajan on osattava kertoa koiralle, mitä haluaa sen tekevän, ja toisaalta koiran motivaatiota täytyy pitää yllä, jotta se jaksaa suorittaa esteitä eri järjestyksessä."
Ohjaajan suurin ilon aihe on onnistunut suoritus. Kun kaikki menee putkeen, se on melkein kuin tanssia. "Aika makeeta", hymyilee Kilpiä.
Agilityn suosio kasvaa koko ajan. Lajia harrastavia seuroja on Suomessa 77, kilpailevia koirakkoja runsaat 3 000 ja alan harrastajia noin 10 000. Esimerkiksi Oulussa kaikki halukkaat eivät mahtuneet agilityn alkeiskursseille.
Osa lajista innostuneista harrastaa omaksi ilokseen, osalle taas kilpaileminen on intohimo. Viikonloppuna Kempelehallissa järjestettäviin agilityn SM-kisoihin on tulossa yli 200 koiraa eri puolilta Suomea.
Vaikka Pekko-koira tulostensa perusteella pääsisikin SM-kisoihin, ei x-rotuisella ole niihin sääntöjen mukaan asiaa. Pekko kun on lapinkoiraäidin ja sen arvoitukseksi jääneen sulhasen lemmenhetken tulos. Sen sijaan normaali- ja MM-kisoissa sekarotuisetkin pääsevät näyttämään kykynsä.
Muualla maailmassa agilitykisoja hallitsevat pari valtarotua, mutta Suomessa lajikirjo on suuri. Kilpiän mielestä sellaista rotua ei olekaan, joka ei voisi kilpailla.
Agilitykilpailuissa tavoitteena on kiertää noin 150 metrin esterata virheettömästi ja mahdollisimman nopeasti. Radan kiertämiseen menee 30-40 sekuntia. Parhaimmillaan koira etenee 3,5 metriä sekunnissa.
Nopeus onkin ohjaajan suurin haaste. Hänen on pystyttävä kertomaan hetkessä, mitä haluaa. Koiran lisäksi ohjaajan on koulutettava siis myös itseään.
"Eleet merkitsevät koiralle enemmän kuin sanat. Käskyn ja eleen on pysyttävä aina samoina. Jos käsky on oikein, mutta ruumiinkieli osoittaa väärään suuntaan, koira toimii eleen mukaan. Merkkien on tultava selkäytimestä", selittää Kilpiä.
Kilpiä on harrastanut Pekon kanssa omaksi ilokseen jonkin verran tottelevaisuuskoulutusta, mutta aika ei tahdo riittää muuhun kuin agilityyn. Laji onkin muuttunut yhä urheilullisemmaksi, mikä on Kilpiän mielestä hyvä asia. Se näkyy myös Suomen kovassa tasossa.
Esimerkiksi suurten, eli maxi-kokoisten koirien hallitseva maailmanmestari on suomalainen. Mikko Aaltosen ohjaama belgianpaimenkoira tervueren Ava nähdään myös viikonlopun kilpailuissa.
Agilityn Suomenmestaruuskilpailut järjestetään 11.-12. syyskuuta Kempelehallissa (Koulutie 3, Kempele). Kilpailun järjestävä seura on Oulun Koirakerho ry. Tuomareina toimivat Peter Holmberg, Kari Jalonen ja Jan Vesalehto.