"Tietoinen osallistuminen petokseen millä tahansa tasolla on rikostoveruutta ja sellaisena syntiä", toteaa monsignor Mauro Cozzoli, joka on Vatikaanin Lateraaniyliopiston moraalisen teologian professori.
Italialaisjohtoisen monikansallisen meijeriyhtiö Parmalatin taloudellista romahdusta ja siihen johtaneita väärinkäytöksiä koskevassa lausunnossaan monsignor Cozzoli huomauttaa, että "taloudelliset romahdukset tuovat päivänvaloon moraalisessa omassatunnossa olevan 'aukon' tai 'kuilun'".
"Tämä koskee varsinkin niitä, jotka syyllistyivät petokseen etua saadakseen; häikäilemättömiä ihmisiä, joita ajaa eteenpäin vain tarve saada lisää rahaa. Sillä ei ole merkitystä, olivatko he petoksen alullepanijoita vai vain yksi lenkki ketjussa. Petokseen osallistuminen on nimittäin synti jo sellaisenaan: se on rikostoveruuden synti", teologi selittää.
"Mainitsemani 'aukko' tai 'kuilu' syntyy kaikkein ensimmäiseksi kollektiiviseen moraaliseen omaantuntoon. Se ilmaisee sitä moraalista ympäristöä, jossa me kaikki elämme ja työskentelemme; jossa lain rikkominen ja oveluus ovat kannattavampia kuin lainkuuliaisuus ja rehellisyys", Cozzoli toteaa.
"Tätä polkua seuratessaan ihminen menettää omantuntonsa ja otteensa siitä, mikä on hyvää, ja asettaa hänet alttiiksi kaikille kiusauksille. Yksi pahimmista on rahaan liittyvä kiusaus: se on kiusaus, joka kasvaa sitä mukaa, kun rikastumisen mahdollisuus vahvistuu", teologi lisää.
Monsignor Cozzolin mukaan "etiikan ja omantunnon tulee olla läsnä sekä liiketoimissa että taloudessa yleensäkin. Ennen kaikkea niiden on oltava läsnä henkilökohtaisella tasolla, sillä raha on vain väline eikä päämäärä."
"Lisäksi niiden on oltava läsnä myös poliittisella tasolla, koska yhteinen hyvä edellyttää, että taloudellista toimintaa hallitaan määriteltyjen ja kaikkien noudattamien sääntöjen mukaan, jotka suojelevat piensijoittajaa ja takaavat taseiden ja liiketoimien läpinäkyvyyden ja asianmukaisuuden", monsignor Cozzoli päättää lausuntonsa.