Suomen
ulkoministeri Ilkka Kanervan (kok.) ja hänen ruotsalaisen ja norjalaisen virkaveljensä Carl Bildtin ja Jonas Gahr Størenin tiedotustilaisuus jäänee ulkoministeriön historiaan: ministerit latelivat fraaseja pohjoismaisen yhteistyön merkityksestä, Afganistanista, Venäjästä tai Barentsin ja Luoteis-Venäjän tärkeydestä.
Silti paikalla oli suuri toimittajalauma. Ja vain ja ainoastaan tekstiviestittelyllään valtaisaan julkiseen kujanjuoksuun joutuneen Kanervan vuoksi. Sen ymmärsivät hyvin myös Bildt ja Gahr Støren, jotka eivät selvästikään halunneet ottaa kantaa kollegansa hätään, joka toki hyvin tunnetaan naapureissakin. Bildt jopa virnuili toimittajille olevansa hyvin otettu näiden kiinnostuksesta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.
Kanerva näytti kireältä ja väsyneeltä, ilme pysyi tiukkana ja ajoittainen hymy vaikutti päälleliimatulta. Kun poisjääntiin Tallinnan Lennart Meri-seminaarista viitattiin ja kysyttiin hänen uupumuksestaan, vastaus oli tiukka: "Kuka sen on kertonut?" Ja melkein samaan hengenvetoon hän vakuuttaa olevansa täysissä sielun ja ruumiin voimissa.
"Puhelimitse olen ollut yhteydessä Jyrki Kataisen kanssa viikonvaihteenkin aikana", Kanerva vastaa, kun häneltä kysyttiin, onko hän pitänyt yhteenvetopalaverinsa puoluejohtajan kanssa. "En ole ehtinyt vielä kalenteriani tänään selvittämään."
Kanervalle kohdistettiin kysymyksiä kesken virallisen osuuden ja lopuksi hän jäi vielä yksin vastailemaan. Kanerva viittasi väljästi kuinka vaikeata julkisen kohun merkitystä on mitata ja mennä saamansa myönteisen kansalaispalautteen taakse.
"Minä vaan sanon ihan suoraan, että tämä palaute antaa minulle voimaa kantaa sen myrskyn, mitä muuten kohtaan."
Tallinnan poisjääntinsä Kanerva kertoi johtuneen siitä, että useat hänen ystävänsä kehottivat siihen; "vähän liian paljon yksi mies ottaa piikkiinsä."
Kokoomuksen eduskuntaryhmä on koolla tänään tiistaina ja Kanerva myönsi kuulleensa, että Hymy-niminen joukkojulkaisu ilmestyy myös tänään. Hän ei silti ole sanojensa mukaan valmistautunut siihen erityisesti. Kanerva tuohtui puhuessaan paneutumisestaan työhönsä, vaikkei olekaan mikään päällikkömestari.
Hän kiersi myös selvän kysymyksen, eikö hän ymmärrä miksi toimittajat ovat paikalla, sanomalla että hän tuntee heistä melkein kaikki.