Ei, eivät he ole eksyneet väärille laduille.
Tämä vain tiedoksi tervahiihtäjille, jotka lauantaina mahdollisesti ihmettelevät kahta nuorisokaartilaista 70 kilometrin taivalta taittamassa.
Ylivieskalaisilta Nukarin pojilta voi paremminkin eksyvä kysyä tietä, sillä Joni, 16 ja Jyri, 14 tuntevat Oulun Tervahiihdon ladut oikein hyvin. Molemmat pojat sipaisevat lauantaina 70 kilometrin vapaan tyylin reitille jo kolmatta kertaa.
Aivan oikein laskettu: ensimmäisessä Tervahiihdossaan toissa vuonna Joni oli 14-vuotias ja Jyri 12-vuotias. Veljekset hiihtelivät 70 kilometrin kuninkuusmatkan 5 tunnissa ja 19 minuutissa ja tulivat maaliin melkein yhtä aikaa: Joni Nukari oli sekunnin pikkuveljeään nopeampi.
Viime vuonna matka taittui Jonilta ajassa 4,35,37 ja pikkuveli kukistui jo seitsemällä sekunnilla.
"Jonkinlainen järjestys täytyy vanhempana säilyttää", myhäilee Joni Nukari ja aikoo pysyä päällikkönä myös tänä vuonna.
Valtikka ei välttämättä pysy näpeissä loputtomiin: nuorin veli Niklas, 13, starttaa vielä tänä vuonna (toista kertaa) Tervahiihdon 40 kilometrin matkalle, mutta jos ja kun veljessarja eräänä päivänä ottaa toisistaan mittaa pitkällä reitillä, pahnan pohjimmainen voi hyvinkin kepittää veljensä.
"Niklaksella on nopeutta. Viimeksi voitin hänet kilometrin matkalla enää sekunnilla", Joni Nukari naureskelee.
Hiihtäminen on Joni Nukarin mielestä mukavinta liikuntaa, vaikka toisinaan tuntuu kuulemma pöhlöltä hiissata samaa latua Ylivieskan tasaisissa maisemissa. Hiihtolomalla lähdettiin koko perheen voimin korkean paikan leirille Tahkovuorelle, missä pojat eivät malttaneet juuri suksilta pois pysyä. Viimeistely Tervahiihtoa varten on siis oikeaoppisesti suoritettu.
70 kilometrin hiihtolenkki on matka, jolle ei veljesten ikäisiä kilpavalmennettavia edes päästetä. Joni Nukari ei kuitenkaan pidä Tervahiihtoa pahanakaan.
"Kuulostaa paljon kovemmalta kuin tuntuu. Vähän kun harjoittelee, niin kyllä se menee", hän tuumaa vaatimattomasti.
Niinhän sitä sanotaan, että ei se matka tapa vaan vauhti. Sitäkin tosin on aiemmissa Tervahiihdoissa testattu, sillä kun maali alkaa lähestyä, ei voimia enää säästellä.
"Periaatteena on, että viimeinen kymppi vedetään täysillä. Viimeksi taisi käydä niin, että minut sai kantaa autoon."
Urheiluseuraväen harmiksi veljeksiä kiinnostaa vain keskinäinen kisailu. Pojat eivät kuulu mihinkään seuraan, eikä kilpaurheilu kuulemma juuri innosta.
"Koulujen välisissä tai paikallisissa yleisurheilukisoissa on joskus käyty. Mutta ihan omaksi huviksemme me urheilemme", sanoo Joni Nukari.
Huvia tuntuu piisaavan. Nukarin veljekset hiihtelevät kotikonnuillaan arkisin 10-15 kilometrin lenkkejä ja viikonlopun kunniaksi vetäistään kuulemma ainakin yksi nelikymppinen.
"Jääkiekkoa pelaillaan pari-kolme kertaa viikossa", Nukari kertoo.
Liikunnan riemut on peritty kotoa. Ikinä ei ole kuulemma lenkille komennettu, mutta eipä ole tarvinnutkaan. Pojista on ilmeisesti polvi parantunut, sillä Joni Nukarin mukaan vanhempien ei kannata lähteä veljesten kanssa samalle viivalle.
"Eivät enää pysy meistä kenenkään perässä", hän nauraa.
Jussi Pääkkönen