Mediamogulien unelma on toteutumassa. Kansalaisten valveillaoloaika kuluu lähes kokonaan median parissa. Tällä viikolla julkaistiin galluptutkimus, jonka mukaan suomalaiset käyttävät tiedotusvälineiden seuraamiseen keskimäärin 9 tuntia ja 22 minuuttia joka ikinen päivä.
Television äärellä ollaan kolme ja puoli tuntia, radion vaikutuspiirissä kolme tuntia, sanomalehtiä luetaan 48 minuuttia, kirjoja ja aikakauslehtiä yhteensä tunti. Internetissä surffataan keskimäärin 21 minuuttia ja niin edelleen. Melkoinen mediapäivä — tunnin ja 22 minuuttia pidempi kuin keskivertotyöläisen työpäivä.
Gallupin tulos sai minut soittamaan vanhemmalle naiselle. Pidän häntä eräänlaisena asiantuntijana. Hän aukaisee television heti herättyään.
Kerropa miten seuraat tiedotusvälineitä.
Aamulla televisio on päällä pari tuntia, hän aloitti. Seuraan aamutelevisiota toisella silmällä samalla kun lueskelen lehdet. Illalla katson iltapäivälehdet ja parsin päivälehtien lukua. Telkkarin aukaisen taas iltakuuden aikaan, ja radio soi taustalla. Menee niihin yhteensä semmoiset kuusi tuntia päivässä
Aika paljon. Miksi?
Aina tulee musiikkia ja kivoja asiaohjelmia. Ja uutisia! Haluan tietää, mitä maailmalla tapahtuu.
Asiantuntija vakuuttaa siis, että jos ihminen luopuu olohuoneen nurkassa seisovasta tapahtuma-automaatistaan, sivistykseen tulee iso aukko: Ei tiedä, kenet Bush otti vastaan kesäasunnollaan ja kuka lennätti leijaa vasemmiston kesäkokouksessa.
Sitä paitsi hahmojen tekemiset ja sanomiset ovat itsestään selvä puheenaihe, melkein yhtä tärkeä kuin sää. Urheiluruudun juontajasta voi puhua kuin tulevasta tyttöystävästä. Sauli Niinistö ja Ressu Redford ilmestyvät uniin tilaamatta. Rakkautta ja rimakauhua -sarjan viimeistä jaksoa muistellessa tulee tippa linssiin: Adam teki kerrankin oikein!
Uutisvyöry, mainokset, tietovisat ja ihmissuhdedraamat ovat kaikkialla mukana kulkeva väsymätön kaveri. Ja väsymättömän kaverin näkymätön käsi pursottaa ääni- ja kuvaravintoa kaikkialle: kotiin, työpaikalle, bussiin, korttelikapakkaan ja jopa meren aaltoja halkovaan valtamerialukseen. Itse kunkin arkea ryydittää katkonainen, mutta loputon kuvasto faktaa ja fiktiota.
Ai niin, asiasta kolmanteen, minua olisi oikeastaan kiinnostanut, että jääkö televisiolta aikaa muulle elämälle. Että tapailetko esimerkiksi ihmisiä?
Kävi tässä naapuri kylässä, viime viikonloppuna.
No kirjoitteletko kirjeitä? Eeeen (naurua). En ole kirjoittanut kymmeneen vuoteen, jos ei sähköpostia lasketa.
Voisitko vielä sanoa, että kaipaako sitä enää muita virikkeitä median rinnalle? Töissä olen aivan tarpeeksi tekemisissä ihmisten kanssa. On ihanaa olla kotona. Rauhassa.
Taidat olla aivan tyytyväinen elämääsi median seurassa?
Joo. Toisaalta olisi kiva, jos olisi joku tuossa sohvalla.
Ahaa: Joku juttukaveri?
Ei! Ei sen tarvitsisi puhua mitään.