Laajassa ja tieverkoltaan harvassa maassa pelastushelikopterit varmistavat jatkuvasti kiireellistä hoitoa tarvitsevien henkiin jäämisen. Erityinen merkitys niillä on Oulun ja Lapin lääneissä.
Kuusi pelastushelikopteria on määrä, joka Suomessa on pystytty miten kuten pitämään lennossa Raha-automaattiyhdistyksen (Ray) ja keräystoiminnan rahoilla sekä kopterit omistavien yhdistysten toiminnan tuotoilla. Rahoitusta ja pelastushelikopteritoiminnan järjestämistä tutkinut, sisäministerin asettama työryhmä päätyi ehdottamaan valtion mukaantuloa ja Rayn osuuden kasvattamista. Se merkitsi korvaamattomuutensa käytännön pelastustehtävissä osoittaneen kopteritoiminnan varmistumista.
Työryhmän ehdotuksen mukaan sosiaali- ja terveysministeriö maksaisi vuodesta 2005 lähtien kopterikyydissä annetun ensihoidon kustannuksen. Se on noin neljännes kustannuksista, joita arvioidaan kertyvän ensi vuonna kaikkiaan 14 miljoona euroa. Rayn avustuksilla katettaisiin lentotoiminta, joka tekee 60 prosenttia. Vuosittainen tukisumma nousisi noin 8,4 miljoonaan euroon nykyisen 5,5 miljoonan sijasta. Myös yhdistysten omaa aktiivisuutta ja keräystoimintaa tarvittaisiin jatkossakin. Epävarmuus hälvenisi kuitenkin merkittävästi.vi
Viime kesänä aloittanut työryhmä alkoi harvinaisella tavalla epäillä alkuperäisen toimeksiantonsa realistisuutta laskelmia tehdessään. Sen olisi kuulunut selvittää, kuinka pelastushelikopteritoiminnan koko rahoitus siirretään valtion budjettiin. Vaihtoehdon mahdollisuus on toki mukana raportissa, joten poliittiset päättäjät voivat halutessaan ohittaa virkamiesryhmän näkemykset ja edetä sillä linjalla.
Budjettien muutkin kasvupaineet huomioon ottaen koko rahoituksen siirto valtiolle on epätodennäköistä, ainakin kerralla. Se näkyy valtiovarainministeriön edustajan eriävästä mielipiteestä. Siinä vastustetaan valtion kokonaismenojen lisäystä. Kansalaisten hengestä ja terveydestä puhuttaessa menot ja tulot ovat kuitenkin vaikeasti laskettavissa, ja siksi valtion on otettava vastuu pelastuskoptereista ennen pitkää. Kopterit tuovat valtiolle myös selvää säästöä. Niillä pelastetaan ihmishenkiä ja ehkäistään vaikeita vammoja.
Suomen lääkäri- ja pelastushelikopteriyhdistyksessä sekä alueilla koptereiden parissa työtä tekevät kiittelevät työryhmän näkemyksiä. Selkänoja miellyttää. Jäljelle jäävän 0,9 miljoonan euron osuuden rahoituksesta yhdistykset ovat valmiit keräämään.
Liki puolen Suomen kopterihälytyksistä huolehtivat Aslak Sodankylässä ja Sepe Oulussa. Matkat ovat usein pitkiä, mutta rivakka liikkuminen linnuntietä tasaa niitä. Sepe pyyhältää esimerkiksi Kajaanin tienoille tai Rukalle runsaassa puolessa tunnissa. Vähintään samassa ajassa Aslak lennähtää jokaiseen Lapin hiihtokeskukseen.
Vaikka erityisesti Pohjois-Suomessa on paljon hankalien yhteyksien takana olevia kohteita, on niitä kylliksi myös muun maan helikoptereille. Pete Vaasassa, Ilmari Varkaudessa sekä Medihelit Turussa ja Vantaalla hoitavat myös saaristoalueiden sairaankuljetuksia. Maan kaikkien koptereiden henkilökunnalle myös tiekartat ovat tuttuja. Liikenneonnettomuudet aiheuttavat paljon hälytyksiä. Kolaripotilaiden hengen säästyminen on usein sekuntipeliä.
Nykyinen pelastushelikopteriverkko ei välttämättä ole kyllin tiuha. Vuonna 1998 asiaa selvittänyt toimikunta esitti maahan kahdeksaa pelastuskopteria. Nykyisellä määrällä lienee kuitenkin tultava toimeen melko pitkään.