Valtaosalle Stora Enson Kemijärven ja Summan tehtaiden työntekijöistä perjantaiset ratkaisutkaan eivät tuoneet valoa. Tuskainen hätä ja epävarmuus tulevasta jatkuu.
"Kemijärveä uhanneen tosi synkän tilanteen osalta tilanne on hieman valoisampi. Summassa Stora Enson pitäisi ottaa tehtaan alasajolle jatkoaika", sanoo SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen
Vaikka korvaavien työpaikkojen toimenpidepakettia ei Ihalaisen mukaan ole syytä vähätellä, se ei vielä riitä. Monta isoa kysymystä jää yhä jäljelle ja täysin auki.
Helpotuksesta ei SAK:n ykkösmiehen mukaan voi muutenkaan huokaista. Tulevaisuudenuskoa heikentää se, että metsäteollisuuden ongelmat ja isot muutokset eivät lopu tähän.
Ihalainen perää hallitukselta valmiussuunnitelmaa, jossa eri toimijoiden pelisäännöt ja vastuunjaot selkiytetään valtio- ja yritysjohdosta aina alue- ja paikallistasolle asti joukkoirtisanomisia varten.
"Irtisanomiset tulevat aina vähän puskasta, ja niihin reagoidaan lähettämällä nopean toiminnan joukkoja.Tarvitaan eri toimijoiden entistä parempaa yhteistyötä ja ennakkovalmistautumista", Ihalainen perustelee valmiussuunnitelmaa.
Nyt Summassa tikitti jo sekuntikello. "Tehdas oltiin ajamassa rautaläjäksi viikon päästä ennen kuin lisäselvyys tulevasta saatiin. Kemijärvellä tehtaan piipun totaalisen kylmenemisen vaikutukset olisivat aluetaloudellisesti olleet moninkertaiset."
Ihalaisen mielestä nytkin kriisitilanne sammutetaan vähän palokuntatyylillä. "Ei oltu mitenkään varauduttu sen pohtimiseen, mitä tehdaspaikkakuntien ihmisille tapahtuu, kun työ loppuu. Pitäisi olla jotain ennakkosuunnitelmia väen uudelleensijoittumiseen tai -työllistämiseen."
Viimeistään seuraavan hallituksen asia
Ihalainen heittää pallon valmiussuunnitelman tekemisestä työ- ja elinkeinoministeriölle. Suunnitelma pitäisi saada viimeistään seuraavaan hallitusohjelmaan, mieluusti jo nopeammin, Ihalainen toivoo.
Tavalla ja tyylillä, jolla yritysten johto tylyä viestiään työntekijöille pudottelee, on Ihalaisen mielestä myös erittäin suuri merkitys.
Stora Enson ja Nokian Saksan tehtaan tapahtumat nostattavat hänen mielensä kysymyksen: onko yhteistoiminta aidosti pelannut aikaisemmin ja etukäteen.
"Kun nykyaikana mennään paljon pörssisalaisuuden taakse, niin henkilöstö tulee aavistuksistaan huolimatta aina yllätetyksi. Tämänkin vuoksi pitäisi pohtia keinoja, joilla näin asioihin saadaan ennakoivuutta - jos ei julkisesti niin ainakin vähän peiton alla. Nyt työntekijöiden kohtalosta huolehtiminen jää liikaa jälkikäteen reagoinniksi eikä viranomaisten ja eri toimijoiden yhteistyö aina ole hyvää."
Ihalainen kummastelee sitä, kuinka tilanne Kemijärvellä ja Summassa keikahti päälaelleen. "Työnantaja päätti lopettaa kannattavat tehtaat, työntekijät ovat yrittäneet kynsin hampain pitää ne pystyssä."
Tämä kuvaa hänestä henkistä asennetta. Yhtiön johto toisteli kylmästi ja kuminaamaisesti lakkautuspäätöstä, työntekijäpuolella yritetään viimeiseen asti neuvotella eri vaihtoehdoista eikä panna paperitehtaita seisomaan.
"Etenkin joukkoirtisanomisissa ihmisarvo väistyy takapihalle omistaja-arvon tieltä. Enää ei riitä, että ihmiset ovat sitoutuneita ja tekevät työnsä hyvin. Tämä liittyy ajan kvartaaliajatteluun. Omistajien ja sijoittajien sekä lyhyen aikavälin intressit - levottomamman pääoman intressit - kävelevät aina työntekijöiden turvallisuuden ja tarpeiden yli. Eivät nämä viime tapahtumat ole ainoita esimerkkejä siitä."
Ihalainen mielestä olisi aina tarpeen ottaa riittävä aikalisä ennen kuin firmat realisoivat päätöksiään.
Nytkin Stora Enson olisi kannattanut odottaa Sitran yliasiamiehen Esko Ahon johdolla tehtävää raporttia, jossa pohditaan metsäteollisuuden tulevaisuutta vähän pitemmällä aikavälillä. Väliraportti puun saatavuudesta on luvassa jo muutaman viikon päästä.
Työsuhdeasunnot palautettava
Se opetus Kemijärven ja Summan tapauksista Ihalainen mielestä on otettava tosissaan, että valtion pitää arvioida uudelleen oma otteensa omistajaohjauspolitiikassa. Se pitää tehdä nykyistä ennakoivammaksi ja aktiivisemmaksi. Lisäksi työllisyys-, alue- ja elinkeinopoliittiset näkökohdat täytyy tehdä omistajille paremmin tiedoksi. "Niiden pitää olla paremmin framilla kuin ne nyt ovat olleet."
Korvaavista työpaikoista huolimatta monella voi olla edessä pakkomuutto työn perässä. Ihalainen huomauttaa, että varsinkaan Kemijärvellä se ei ole helppoa. Vastaan tulee ikärakenteen lisäksi monta muuta syytä.
Viranomaisten kapulakielessä puhutaan alueellisen liikkuvuuden kohtaamisesta eli siitä, miten avoimet työpaikat ja työntekijät löytävät toisensa.
"Jotta asia saadaan jonkinlaiselle tolalle, pitää myös lisätä kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja alueille, joilla on töitä. Toinen keino on se, että työsuhdeasunnot tulevat uudelleen arvoonsa. Jotain täytyy asuntomarkkinoillakin tapahtua, sillä nykypalkoilla eivät etenkään pääkaupunkiseudulle työn perään muuttavat asuntoja ostele", Ihalainen toteaa.
Monitaitoisuutta tarvitaan lisää
Ihalainen nostaa esille aran aiheen.
"Paperitehtaissa monitaitoisuuden lisääminen vakanssipohjaisen ajattelun sijaan on tarpeen. Jos työntekijän monitaitoisuus on tehtaan sisällä hyvä, on työnsaanti ulkopuolellakin parempi."
Metsäteollisuudessa on taas Ihalaisen mielestä laiminlyöty uusien innovaation kehittäminen.
"Tuotteilla, joilla on menty Eurooppaan ja laajemmallekin, ei tulevaisuudessa välttämättä pärjätä. Täytyy kehittää uusia tuotteita ja metsäklusteria kokonaisuutena. Tämä kestää toki aikansa, ja merkitsee sitä, että nykytuotteilla ja tuottavuudella pitäisi pärjätä vielä monta vuotta, vaikka markkinat alkavat olla aika kyllästetyt."
Täysin pessimistiksi Ihalainen ei heittäydy: "Kyllä Suomessa sellua ja paperia tehdään jatkossakin. Vaikka edessä on isoja haasteita, ei saa ajatella niin, että vientiteollisuutemme olisi iltaruskon aluetta."