Suomalaiset yritykset saavat yhteiskunnallisen vastuun kantamisesta aika hyvän arvosanan väitöstutkimuksessa. Silti yritysten odotetaan ottavan nykyistä enemmän vastuuta. Pelkkä työllistäminen ja verojen maksu ei riitä. Vapaaehtoisen vastuun ottamisesta on tulossa myös kilpailukeino, jolla yritys voi erottua kilpailijoistaan.
Varsinkin sosiaalisen vastuun kantamisessa yrityksillä on vielä noston varaa. Uusia tiukempia lakeja ja määräyksiä ei silti kaivata, vaan ihmiskasvoisuutta, ilmenee työministeriön erikoissuunnittelijan Maija-Leena Uimosen tutkimuksesta. Se on samalla Uimosen väitöstutkimus, joka tarkastetaan lauantaina Helsingin yliopistossa.
Tutkimukseen on haastateltu vastuullisuutta edistävän yhdistyksen kärkiyrityksiä, siihen kuulumattomia yrityksiä sekä muun muassa työmarkkina- ja kansalaisjärjestöjen sekä julkisen vallan edustajia.
Yritysten sosiaalinen vastuu tarkoittaa käytännössä Uimosen mukaan vaikkapa maahanmuuttajien koulutusprojektien tukemista. Globaalissa yrityksissä se voi olla esimerkiksi lapsityövoiman vastaista toimintaa. Sosiaalista vastuuta voi olla sekin, että että yritys tekee irtisanottujen työntekijöiden uudelleen työllistymisen eteen enemmän kuin mitä laki määrää. Parhaimmillaan vastuullisuus on olennainen osa liiketoimintastrategiaa.
Enimmäkseen yritysten vapaaehtoinen sosiaalinen vastuu näkyy meillä vielä pieninä hankkeina. Sellainen on Uimosen tutkimuksessa esimerkiksi jonkin verran saastuttavan teollisuuslaitoksen yhteistyö paikkakunnan asukasyhdistysten kanssa.
Yritysten vastuukysymykset ovat tällä hetkellä jopa polttavan ajankohtainen aihe. Kuluneella viikolla on keskusteltu vilkkaasti yritysten yhteiskunnallisen vastuun raportoinnista, joita tehdään eniten ympäristövastuusta.
Kriittisesti suhtautuvat pitävät raportteja vaikeasti avautuvina ja konsulttien bisneksenä. Heidän mukaansa raporteilla pestään yritysten imagoa ja kiillotetaan brändiä, mutta ei juuri kohenneta yhteiskunnan asioita. Yrityksiä kehotetaan keskittymään olennaiseen, tuloksen tekoon.
Maija-Leena Uimonen sanoo puolestaan, että se kuinka yritys on hoitanut yhteiskunnallista vastuutaan, tulee nousemaan jopa markkinoinnin ja mainostamisen välineeksi. "Miksi yritysten pitäisi olla vaatimattomia ja vaieta vastuullisuudestaan", hän kysyy.
Uimosen mukaan vastuukysymykset eli moraaliset kriteerit ovat jo tulleet yrityksiin taloudellisen päätöksenteon rinnalle. Yrityksen ensisijainen vastuu on edelleen ja ehdottomasti olla taloudellisesti kannattava tuottava yritys. Hän lanseeraa tutkimuksessaan ajattelulle uuden termin, liiketoimintalähtöinen yritysmoraali.
Yritysten odotetaan edistävän omalta osaltaan yhteiskunnan ja ihmisten hyvinvointia sekä globaaleilla, kansallisilla että paikallisilla markkinoilla. "Odotukset ovat niin voimakkaita, että jos moraalisia ja eettisiä arvoja ei oteta huomioon, yritykset voivat kokea suuriakin tappioita", Uimonen varottaa.
Jotkut poliitikot herkästi arvostelevat yksittäisiä yrityksiä vastuuttomuudesta. Maija-Leena Uimonen toivoo perinpohjaista arvokeskustelua yhteiskuntavastuusta ja vastuun jakautumisesta yritysten ja julkisen lohkon kesken. "Lainsäädäntö on kattava, mutta arvokeskustelu puuttuu", hän toteaa.
Uimonen ehdottaa Korpilampi-kokouksen tapaista laajaa arvofoorumia. Siellä pohdittaisiin myös globalisaation huonoja puolia.
"On hyvä, että SAK ja Perheyritysten liitto ovat yhdistäneet voimansa kotimarkkinayrittäjyyden edistämiseksi. Kotimarkkinayritykset voisivat työllistää myös globalisaation takia työttömäksi jääneitä teollisuustyöntekijöitä. Suomessa on liian voimakkaasti hurahdettu vain huippuosaajien tarpeeseen. Tässä olisi missio sosiaaliselle vastuulle", Uimonen toteaa.