Uusien asuinalueiden rakentaminen on kasvukeskuksissa arkipäivää. Oulussakin on meneillään mittavia rakennuskohteita, joissa tarjotaan laajenevalle kaupungille ja sen asukkaille asumisen ja elämisen paikkoja.
Uusien kohteiden suunnittelussa ja rakentamisessa keskeinen tekijä on alueen palveluvarustus. Nukkumalähiöiden aika on auttamatta ohi ja hyvä niin. Sen sijaan pienimuotoiset, ihmisläheiset ja monimuotoiset elinympäristöt ovat tavoitteena, kun rakentamisella ja suunnittelulla muokataan asukkaiden arkista elinympäristöä.
Toppilansaaren rakentaminen ja alueelle tuleva asuntomessualue on jo suunnitteluvaiheessa ollut perusteellisen pohdinnan kohteena, onhan apuna käytetty asukastestiryhmää. Ajoittaisesta kangertelusta huolimatta myönteisessä hengessä edennyt hanke on yllättäen törmännyt kummalliseen esteeseen.
Päättäjät eivät halua alueelle omaa koulua. Sen sijaan koulusuunnittelijoiden mielikuvitus on laukannut vapaasti, kun on tarjoiltu vaihtoehtoisia tapoja ratkaista alueen asukkaiden jälkikasvun oppivelvollisuus. Opetusvirasto on laatinut Toppilansaaren koulukysymykseen kaksi vaihtoehtoa. Pöyristyttävän ykkösvaihtoehdon mukaan alueelle ei rakenneta lainkaan koulua, vaan Toppilansaaren koulukkaat sijoitetaan lähikouluihin, joista puolestaan osa oppilaista sijoitetaan eteenpäin.
Ykkösvaihtoehdon toteutuessa Toppilansaaresta rakentuu varakkaiden sinkkujen ja eläkeläisten asuinalue, jossa ei siedetä normaaliin elämään kuuluvia ääniä. Lapsiperheille alue ei tarjoa merenranta-asumisen lisäksi mitään, jos siellä ei ole koulua ja päiväkotia. Tuoreessa muistissa on hyväosaisten koulukapina Värtössä, kun varakas väki ryhtyi vastustamaan alueelle suunniteltua korttelikoulua meluhaittojen takia. Koulu saatiin, mutta ei suunnitellulle paikalle.
Opetustoimen laatima ykkösvaihtoehto romuttaisi Toppilan kuvataidepainotteisen lukion työn, kun oppilaat siirrettäisiin Kuusiluotoon. Kuusiluodon yläaste siirtyy vastaavasti Kaakkurin yhtenäisperuskouluun. Selvää on, että Toppilan siirtyminen kuvataidekoululle suunnitelluista tiloista Kuusiluodon kellaritiloihin tuskin lisää opintosuunnan valinneiden määrää.
Kakkosvaihtoehdossa Toppilansaareen taivuttaisiin rakentamaan alaluokille korttelikoulu, josta siirryttäisiin myöhemmin lähialueiden kouluihin. Korttelikouluvaihtoehto tuntuu siedettävämmältä ratkaisulta. Parasta kuitenkin olisi, jos Toppilansaareen rakennettaisiin täysimittainen koulu.
Toppilansaaren koulukeskustelun kuohunnassa on yksi erikoinen piirre, vaikeneminen. Kaupungin vastuullinen, poliittisin perustein virkoihinsa valittu johto, on pysynyt koko ajan hiljaa. Opetustoimen viranhaltijat ovat toistaiseksi saaneet vastata tuleen. Tuskin opetusvirastolla on mandaattia esittää näkemyksiään ilman kaupungintalolta tulevaa opastusta ja ohjeistusta.
Kaupunginjohtajat eivät kuitenkaan puhu eivätkä pukahda. Myös kaupunginvaltuutetut ovat vastanneet kysymyksiin veltosti. Ehkä poliittisilla päättäjillä on tällä haavaa tärkeämpää tekemistä, kuten kaiken maailman temppeliherrojen palkkakysymysten miettiminen.