Yhteiskunnallinen eheys oli suomalaisille vielä viime vuosikymmenelle saakka lähes itsestään selvä menestystekijä. Yhäkin maamme on kansainvälisesti vertailtuna poikkeuksellisen yhtenäinen kielellisesti, sosiaalisesti ja jopa taloudellisesti, mutta ihmisten käsitystä yhteiskuntamme tilasta määrittävät nykyisin myös muut kuin edellä mainitut tekijät.
Sisäiset ongelmat kuten työttömyyden aiheuttama pahoinvointi, alkoholi- ja huumeongelmat, perheiden hajoaminen, lasten ja nuorten ongelmat sekä alueellisen epätasa-arvon kasvu ovat yhä selvemmin näkyvissä. Ulkoapäin tunkeutuviksi uhkatekijöiksi ovat tulleet kansainväliset ääriliikkeet, terrorismi, huumerikollisuus ja niiden taustalla vaikuttava taloudellinen ja sosiaalinen epätasa-arvo.
Turvallisen elämän järjestyminen on ihmisten arkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeä asia. Usein tehokkuuden vaatimuksesta on tullut suomalaista yhteiskuntaa voimakkaimmin jakava tekijä. Samalla kun toiset joutuvat kärsimään työttömyyden tai alityöllistymisen aiheuttamasta merkityksettömyyden tunteesta, toiset kärsivät suorituspaineiden aiheuttamista ongelmista. Tämä näkyy perheiden ja lasten ongelmien lisäksi myös aikuisväestön lisääntyvinä psyykkisinä ongelmina.
Vaikka taustalla vaikuttavat avoimen talouden tosiasiat, yhteiskunnan jakaantuminen nykyisellä tavalla on mahdollista vain poliittisen tehottomuuden vallitessa. Poliittisella tehottomuudella en niinkään tarkoita yhden hallituksen tai poliittisen puolueen vastuulla olevaa asiaa, vaan kulttuuriin liittyvää osallistumisen ja uudistamisen perinnettä. Suomalaisen politiikan tehottomuus on nähtävissä kansalaisten matalana aktiivisuutena sekä yhteiskuntaa rakentavan poliittisen keskustelun laimeutena. Lyhytnäköisyydestä ja pinnallisuudesta on tullut suurimmat uhkat yhteiskunnalliselle eheydelle.
Yhteisen päämäärän ja selkeiden arvojen katoaminen johtavat politiikassa siihen, että asiakysymykset jäävät poliittisen valtataistelun alle. Kansalaisten toiveiden ja arvojen huomioimisen sijasta politiikasta tulee puhdasta mielikuvavaikuttamista. Seurauksena on ihmisten jakaminen poliittisen kannan mukaan meihin ja muihin. Tällaisessa kulttuurissa hyvätkin esitykset arvioidaan asiatarkastelun sijasta esittäjän poliittisen kannan mukaan.
Lähivuosina joudumme tekemään vaativia valintoja korkean työttömyyden, väestön ikääntymisen, työikäisen väestön vähenemisen ja kansainvälisen verokilpailun murroksessa. Runsaan vuoden päässä meitä odottaa Euroopan Unionin itälaajentuminen. Senkin jälkeen Suomen on kyettävä itse tekemään omat sisäiset ratkaisunsa. Meiltä odotetaan jopa henkistä edelläkävijyyttä ja uudentasoista yhteistyökykyä.
Suomalaisen poliittisen kulttuurin suurimpana haasteena onkin avoimen vuorovaikutuksen luominen, joka ulottuu yli poliittisten raja-aitojen aina eduskunnan istuntosaliin saakka. Poliittisen kulttuurin muuttuminen ei suinkaan lisää hyvinvointia hetkessä. Se kuitenkin mahdollistaa vuorovaikutuksen, jolla vaikeatkin ongelmat ratkaistaan. Aito vuoropuhelu ja keskinäinen kunnioitus tukevat myös yhteiskunnallista eheyttä.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana on puhuttu paljon mm. työttömyyden alentamisesta, matalapalkkaisen työn edellytysten lisäämisestä, peruspalveluiden rahoituksesta ja kotityön arvostuksesta. Kyseisten aiheiden avoin tarkastelu avaa myös uusia ratkaisuja. Olen esittänyt tuoreessa kirjassani kymmenen tärkeintä yhteiskuntapolitiikan tavoite- ja toimenpidealuetta. Niitä ovat esimerkiksi perheiden ja lasten aseman vahvistaminen, yrittäjyyden tukeminen, nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen, vastuullisen verotuksen periaatteet sekä toimenpiteet uusien sisäisten ja ulkoisten turvallisuusuhkien eliminoimiseksi.
Tulevaisuuden rakentamisen välttämätön tekijä on se, että jokainen työikäinen kansalainen voi kiinnittyä yhteiskuntamme rakentamiseen omalla panoksellaan. Tässä tarvitsemme uusien mahdollisuuksien esiintuomista. Tarvitsemme myös keskinäistä luottamusta, yhdessä oppimista ja toistemme kuuntelemista, jotta löydämme parhaat mahdolliset yhteiskuntaamme eheyttävät, vastuulliset valinnat.
Kirjoittaja on keskustan lumijokinen kansanedustaja.