Pääministerin morsian -kohukirjan oikeudenkäynti Helsingin käräjäoikeudessa sai kunnolla tulta, kun molempia sen osapuolia, pääministeri Matti Vanhasta (kesk.) sekä kirjan kirjoittanutta Susan Ruususta (entinen Kuronen) kuultiin peräkkäin iltapäivällä.
Syyttäjä vaati oikeudessa sekä Ruususelle että kirjan kustantaneen Etukeno Oy:n toimitusjohtajalle Kari Ojalalle sakkorangaistusta yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä. Vanhanen todisti viime vuoden helmikuussa julkaistun kirjan aiheuttaneen hänelle kärsimystä, vaikka se ei aina kasvoista näykään.
"Sillä haettiin maksimaalista julkisuutta, mahdollisimman suurta myyntiä kirjalle", Vanhanen sanoi. "Se oli loukkaavaa."
Susan Ruusunen kertoi halunneensa kirjallaan kertoa, että hänellä oli ollut oikea suhde Vanhasen kanssa. Ruusunen vähätteli osuuttaan sekä vieritti vastuuta kirjan sisällöstä sen kustantajalle. Kuronen korosti, että hän ei missään nimessä halunnut loukata Vanhasta.
"Olisin halunnut pyytää Matilta anteeksi.Minulla ei ollut tarkoitus loukata", Ruusunen sopersi itkua vääntäen. "Kyllä minua kaduttaa. Kirja ei sinänsä ollut sellainen, jonka halusin sen olevan."
Kirja tehtiin myytäväksi
Valtaisan mediasirkuksen aiheuttanut oikeudenkäynti kului Ruususen ja Vanhasen todistuksiin asti melkoisessa juristisaivartelussa, vaikka Vanhasen avustaja, asianajaja Petteri Sotamaa vakuuttikin päinvastaista.
Kihlakunnansyyttäjä Simo Kolehmainen pyrki perinpohjaisella kuvauksellaan todistamaan, että oikeudenkäyntipäivään myynnissä olleessa kirjassa on esitetty varsin yksityiskohtaisia tietoja ja vihjauksia Vanhasen perhe-elämästä, vapaa-ajan käyttäytymisestä, luottamukselliseksi tarkoitetusta yksityisestä viestinnästä sekä sukupuolielämästä.
"Kirjan kirjoittaminen on Ruususen ja Ojalan yhteistyön tulos", hän todisti.
Kolehmainen pyrki osoittamaan, ettei yksityisyyden suojaa koskeva lainsäädäntö rajaa mitään välinettä sen ulkopuolelle, ei omaelämäkertaakaan. Syyttäjä katsoi, ettei kirjassa yksityiskohtaisesti käsiteltyjen henkilökohtaisten tietojen julkaiseminen ollut yhteiskunnallisesti merkittävää. Syyttäjä todisteli sitaatein, että Ruusunen tiesi Vanhasen haluavan pitää yksityiselämänsä täysin omanaan.
Sotamaan mukaan Matti Vanhasen yksityiselämään kuuluvia tietoja on julkaistu ilman hänen suostumustaan. Julkaisussa on kysymys hänen perusoikeutensa loukkaamisesta ansaintatarkoituksessa. Yleisön uteliaisuus ja tirkistelynhalu eivät oikeuta yksityiselämään kuuluvien tietojen levittämiseen. Sananvapaus ei toisaalta oikeuta kenenkään yksityiselämän viihteelliseen hyödyntämiseen.
"Kirja on tehty sen vuoksi, että sitä myydään ja sillä ansaitaan", Sotamaa tiivisti. "Faktahan on, että ilman Vanhasen yksityiselämää tätä kirjaa ei olisi."
Sananvapauden nimissä
Yksityisyyden suojan ja sananvapauden ympärillä pyöri myös kustantajan avustaja, asianajaja Zacharias Sundström, joka porasi vuoteen 1974 ja Lex-Hymyyn. Hän hutki ohimennen tutkivia journalisteja sekä kaivoi Hannu Salaman Juhannustansseja koskevan oikeudenkäynnin moraalia syvästi loukkaavaksi esimerkiksi sananvapauden mielessä.
Sundströmistä poliitikoilla ei ole eikä saakaan olla yksityisyyden suojaa. Hän korosti Vanhasen halunneen aina tarkasti kontrolloida julkisuuttaan, muistutti hänen moneen otteeseen avanneen itse kotinsa julkisuudelle sekä piti kirjaa omaelämäkerrallisena tuotteena.
Riitta Leppiniemi pyrki todistamaan, ettei rikosoikeudellinen vastuu kirjasta ole Susan Ruususella, vaan sen kustantajalla, joka on tosiasiallisesti määritellyt ja päättänyt sen sisällöstä. Hän totesi, että kirjan sisältö voi olla moraalisesti väärin, mutta ei rikosoikeudellisesti.
Leppiniemi todisti myös, että sitä ei ole kirjoitettu loukkaamistarkoituksessa, ja sen kuvaus on hyväntahtoista ja harmitonta.